lauantai 6. tammikuuta 2018

Taloudellinen riippumattomuus - 2010 luvun ilmiö

Taloudellinen riippumattomuus - 2010 luvun ilmiö

"Pikkupäissään kesäiltana, Mulla on ikävä sua, vielä Kakstuhattakaheksankyt-luvulla." -Sanni

Menneitä vuosikymmeniä


60 -luku muistetaan pilveä pössyttelevistä, pitkätukkaisista hipeistään ja seksin vapautumisen vuosikymmenenä. 70 -luvusta mieleen nousee paksut hiuspehkot, pulisongit, vasemmistolaisuus ja maaseutujen autioituminen. 80 -luvulla tänne pohjolaankin ilmestyivät jupit, shampanja, amerikkalaisuuden ihannointi ja tiiliskiven kokoiset kännykät. 90 -luku muistetaan ainakin täällä Suomessa lamasta, topless-tarjoilijoista ja jääkiekon maailmanmestaruudesta.

Vuosituhannen ensimmäinen vuosikymmen oli IT -kuplan ja sen puhkeamisen jälkeistä Nokia -aikakautta. Entä tämän jälkeen? Mistä kuluva 2010 -luku tullaan muistamaan?

2010 -luku


Fitness, täydelliset pakarat, hyvän terveyden takaavat smoothiet ja henkisen tasapainon tuova jooga ovat aikamme naisten ratkaisu elämän suuriin kysymyksiin. Tärkeintä ei ole se miltä tuntuu, vaan se miltä näyttää Facebookissa. Onnettomat ihmiset kertovat somessa onnellisuudestaan ja huonosti voivat kertovat terveellisestä ruokavaliostaan

IT -alan pitkään jatkuneen työvoimapulan seurauksena epävarmoista nörteistä on tullut kuninkaita. Koodarien palkat alkavat hipoa johtajien palkkatasoa. Me, herran paskaan astuneet duunarit, olemme heränneet siihen, että meistä saattaa ajanmittaan tulla varsin varakkaita. Vuosikymmenen alkupuolen pörssiromahdus on jo unohdettu ja kurssit nousevat tähtitieteellisiin korkeuksiin. Jokainen alta nelikymppinen nörttimies alkaa tavoitella taloudellista riippumattomuutta ja perustaa blogin. Taloudellinen riippumattomuushan on jossain kaukaisessa tulevaisuudessa häämöttävä, autuaaksi tekevä graalinmalja, joka ratkaisee kaikki henkilökohtaiset ongelmamme.

Nauravatko tulevat sukupolvet meille?


Myöhäisemmillä sukupolvilla on taipumus joko nauraa aikaisemmille sukupolville, tai sääliä näitä. 1910 ja 1940 -luvut karuine ihmiskohtaloineen herättävät myötätuntoa. Tätä myöhäisemmät vuosikymmenet herättävät jonkinlaista nostalgista hilpeyttä. Toki, jos pitää valita säälin, tai naurettavuuden väliltä, minun puolestani lapsemme saavat muutaman kymmenen vuoden kuluttua vapaasti nauraa näille meidän taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluillemme. Ainakin voimme silloin seurata keskustelua huomattavasti varakkaampina.

Olemme oman aikakautemme lapsia. Ei siitä mihinkään pääse. Eikä siinä tietysti ole mitään vikaa. Eikä meidän tarvitse suhtautua itseemme, ajatuksiimme ja tekemisiimme niin vakavasti. Jos joku tekee aiheesta dokumentin vuonna 2080, laittaa Sannia taustamusiikiksi ja kertoo tästä huvittavasta ilmiöstä, olen ihan mielelläni osa sitä.

Jos tunnistit itsesi, niin tervetuloa kasvavaan joukkoomme. Aloittaminen on helppoa. Avaa ilmainen arvo-osuustili Nordnetiin tästä :)

13 kommenttia:

  1. Kuitenkin, väittäisin pienen piirin marginaali ilmiöksi isossa kuvassa

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä osinkotalouden kanssa, eiköhän tässä ole kyse kumminkin siitä, että olemalla osallisena tähän blogiyhteisöön alkaa tuntumaan siltä, kuin jokainen tavoittelisi taloudellista riippumattomuutta. Tosin saattaa sekin vaikuttaa, että yhä useampi on heräämässä todellisuuteen, eikä voi enää luottaa valtion takaavan hyvää eläkettä.

    VastaaPoista
  3. Tekstin nörttiesimerkki on tarkoituksella karrikoitu stereotyyppi - taustalla on paljon laajempi asia :)

    Toki "sijoittamalla taloudellisesti riippumattomaksi" -porukka on pieni, mutta väitän kuitenkin, että sen takana on todella laaja, sukupolvelle (nyt 30-40v) ominainen ilmiö. Downshiftaaminen on todella laaja ilmiö ja sijoittaminen on vain yksi keino downhiftata.

    Perustulokokeilu, keskustelu ideologisesta työttömyydestä, taloudellinen riippumattomuus, downshiftaaminen kevyempään työhön, isien pidennetyt vanhempainvapaat, välivuodet töistä jne. - mielestäni tämä kaikki on tosi leimallista ajan hengelle. Meitä vanhemmille sukupolville työn tekeminen oli vielä kunnia-asia. Nyt on taas selvästi vallalla ajatus, että eikö vähempikin työnteko riittäisi.

    Vaikka "taloudellisen riippumattomuuden tavoittelijoita" ei olisi määrällisesti kovin paljoa, mielestäni se kuitenkin heijastelee tosi hyvin ajan henkeä ja ajatusmaailmaa. Ei 80 -luvun juppejakaan oikeasti kovin paljon ollut. Ne vain leimasivat sen ajan arvoja ja ajatusmaailmaa.

    Myös se, että televisiokanavat, isot lehdet ja radiokanavat ovat hienosti huomioineet tämänkin skenen blogeja (Downshiftaus blogi, Pohatta, Matkallavaurauteen jne), kertoo sitä että ilmiö on todella olemassa.

    VastaaPoista
  4. Luulen et yksilökeskeisyys ja jokaisen omat valinnat on 2010-luvun juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kiteytys! Downshiftaus on tavallaan tuon yksilökeskeisyys/omat valinnat teeman yksi juonne.

      Poista
    2. Yritin selittää kerran mummolle miksi haluaisin tehdä vähemmän töitä. Hän ihmetteli asiaa että mikä on kun ei rahanteko kiinnosta. Hän myös sanoi että pitää olla ahkera ja tehdä paljon töitä :D

      Poista
    3. Heidän nuoruudessaan piti olla ahkera ja tehdä paljon työtä, että pärjäsi :)

      Kävimme kesällä Werlan tehdasmuseossa. Siellä oli puulattiaan kulunut selvästi erottuvat kengänpohjien malliset syvennykset, paikkaan missä eräs nainen oli tehnyt 50 vuotta töitä, kuusipäivää viikossa, aina samoilla jalansijoilla seisten. 70 kymppisenä hänet oli pitänyt pakottaa eläkkeelle.

      Poista
  5. Varmaan osaltaan kyse on myös siitä että työelämä on koventunut ja vaatimukset kasvaneet. Ihmiset väsyvät kuorman alla ja alkavat pohtimaan onko nykytouhussa järkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, 80 -luvulta alkaen varmaan näin, mut luulen et maailmansotien jälkeen työnteko ollut tosi paljon raskaampaa kuin nykyään. Kalle Päätalon sukupolvi on kyl saanut painaa lepänsä eteen.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Yllättävän samanlaiset taustat monilla blogiyhteisön jäsenillä :)

      Poista
  7. Luulen, ett kyseessä voi olla myös sukupolvikokemus. Ihmisillä on tapana keskittyä siihen, minkä kokivat nuoruudessaan ongelmalliseksi. Tästä on ihan j9ku tutkimus jonka luin, enkä muista. Sodan keskellä varttuneet rauhaan, puutteessa eläneet ruokaan ja tavaraan.

    Mikäs yhdistää nyt 30-45 vuotiaita? 90-luvun lama. Mistä oli puute? Taloudellisesta turvasta, oli epävarmaa ja työelämä käänsi osalle selkänsä. Miten tuota voisi välttää? Sillä että olis monia tulonlähteitä - ja taloudellinen riippumattomuus.

    Vaikka on aina kiva ajatella olevansa ainutlaatuinen yksilö, tämä voi olla sukupolvikokemus ja reagointia lamaan ja muuttuneisiin työmarkkinoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta olen täysin samaa mieltä. Saituri kirjoitti joskus hyvin siitä, miten nuoruus 90 luvun yrittäjäkonkurssiperheessä on vaikuttanut häneen ja taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluun.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...