lauantai 7. toukokuuta 2016

Potkujen antaminen

Sijoittajat antavat potkuja


Potkujen antaminen
Oletko sijoittaja? Jos vastaat kyllä, olet myös antanut potkuja. Vai oletko joskus tarkoituksella sijoittanut tappiolliseen yritykseen, jossa on pöhöttynyt organisaatio ja järjettömät henkilöstökulut? Sijoittamalla mahdollisimman kannattaviin yrityksiin me sijoittajat käytännössä edellytämme johdolta tiukkaa henkilöstöpolitiikkaa. Tänä päivänä henkilöstökulut ovat nimittäin yksi merkittävimmistä kuluista yrityksille. Toki osaava henkilöstö voi olla myös kilpailuetu yrityksille, ja sen takia mielestäni Suomessa tulisikin panostaa korkeatasoiseen koulutukseen ja luoda ihanteelliset puitteet asiantuntijaorganisaatioille - luonnonvaroja ja muita rikkauksia meillä kun ei ole.

Sijoittajat vaativat toiminnan tehokkuutta, eikä siinä ole mitään väärää. Sijoittajat luovat työpaikkoja (lue kirjoitukseni Sijoittajat tuovat hyvinvointia), eivätkä turhat työpaikat ole pitkällä tähtäimellä keneenkään etu. Kun yritykset menestyvät, myös yksilöt menestyvät. Siitä pitää viimeistään verotus huolen.

Inhimillinen puoli


Työskentelin entisessä elämässäni muutaman vuoden esimiestehtävissä ja ajattelin kertoa tässä ensimmäisen kokemukseni potkujen antamisesta.

Haastattelin itse ja palkkasin Kari -nimisen asiantuntijan ylläpitämään silloisen työnantajani erästä tietojärjestelmää. Vika oli kokonaan minun - Kari oli haastattelussa vakuuttava ja CV:n mukaan hänellä oli teknistä osaamista tietokannoista, sekä kokemusta käyttäjätuesta ja vastaavista järjestelmistä.

Hälytyskellot alkoivat kuitenkin soida jo ensimmäisen työviikon aikana. Olin sopinut, että myyntijohtajamme valmistelee päivän mittaisen perehdytyksen järjestelmän käytöstä myynnin näkökulmasta. Istuimme kolmistaan neukkarissa ja huomasin pian, ettei Kari keskittynyt asiaan lainkaan. Myyntijohtajamme yritti kertoa asiaansa, mutta Kari vain tuijotteli läppäriään. Jos häneltä kysyi jotain, hän säpsähti hetkeksi ja kysyi että "ai mitä?". Lopulta kävin hakemassa kahvia ja kiersin samalla hänen takaansa, jotta pystyin vilkaisemaan, mitä häntä siellä läppärissä niin kiinnostaa - hämmästyksekseni huomasin, että hän luki Iltalehteä. Minä, hänen esimiehensä ja firman myyntijohtaja olimme molemmat varanneet koko päivän pelkästään häntä varten. Kuka pässi lukee silloin iltalehteä?

Seuraavaksi aloin huomata aukkoja Karin teknisessä osaamisessa. Hän ei hahmottanut järjestelmän tietokantoja lainkaan, vaikka CV:n mukaan hän oli työskennellyt pitkään tietokantojen parissa.

Sitten aloin saada reklamaatioita käyttäjiltä. Kari ei ollut vastannut useimpiin kyselyihin, tai selvityspyyntöihin mitään. Jos asioiden perään oli myöhemmin kyselty, hän antoi hyvin epämääräisiä vastauksia, joista ilmeni, ettei hän aio tehdä asialle yhtään mitään. Olin lähes päivittäin kysellyt Karilta, että onko kaikki kunnossa ja onko tullut kyselyitä mihin tarvitsisi apua, hän vakuutteli aina, että kaikki on kunnossa ja asiat hoidossa.

Koeajan lähestyessä loppuaan kävi selväksi, että minun täytyisi purkaa työsuhde. Minulla olisi ollut paljon muutakin tekemistä, kuin aloittaa rekryprosessi alusta ja jos olisin keksinyt edes yhden järkevän perusteen työsuhteen jatkamiseksi, olisin sen mieluusti hyödyntänyt. Tilanne oli kuitenkin täysin toivoton.

Ilmoitin Karille, etten ole tyytyväinen hänen työpanokseensa ja että irtisanon työsuhteen päättymään välittömästi. Hämmästyksekseni hän alkoi itkeä vollottamaan. Tilanne oli aika kiusallinen, eikä aikuisen miehen itkemistä ole kiva katsella. Lähdin hakemaan talouspaperia ja ajattelin, että hän saa samalla tilaisuuden koota itsensä. Palatessani huomasin, että hänen nenästään oli alkanut vuotaa verta. Kyyneleet olivat ärsyttäneet sieraimia ja verta tuli paljon. Hänen kätensä, työpöytä ja lattia olivat aivan veressä. Pyörittelin hänelle talouspaperista tamppoonit nenään, otin avaimet ja läppärin, laitoin käden olalle ja saatoin ulos. Takaisin tullessani huomasin, että toimiston henkilökunta katsoi vähän pitkään - luulivat kai, että vedin vielä turpaankin kaupan päällisiksi.

Silloin minusta tuntui, että on tämä oikeasti aika raakaa touhua. Seuraavien potkujen antaminen olikin sitten jo paljon helpompia. Kyyneleihin tottui nopeasti, eikä vertakaan jouduttu vuodattamaan tämän ensimmäisen kerran jälkeen.

Mitä tästä opimme?


Emme mitään. Paitsi sen, että jeesustelu on turhaa. Elämässä joutuu tekemään ratkaisuja, jotka vaikuttavat suoraan muiden ihmisten elämään. Sijoittajat ovat etääntyneet tästä todellisuudesta ja likainen työ jää operatiivisen johdon tehtäväksi. Vastuusta tämä ei kuitenkaan vapauta. Tämä on asia, joka on hyvä tiedostaa sijoituspäätöksiä tehtäessä.

Image courtesy of iosphere at FreeDigitalPhotos.net
Jos pidit artikkelistani, jaa se kavereillesi alla olevilla painikkeilla!

Avaa ilmainen osaketili Nordnetiin

  • Tilin avaaminen ei maksa mitään.
  • Osakkeiden säilyttäminen ei maksa mitään.
  • Nordnetin pohjoismaisiin indeksirahastoihin sijoittaminen ei maksa mitään.
Lue lisää

5 kommenttia:

  1. Harva ymmärtää, että potkujen antaminen voi olla se vastuullinen tapa toimia. Olen parissa irtisanomisessa ollut mukana ja molemmissa kyse oli ihmisestä, joka vaikutti negatiivisesti koko työyhteisöön (täysin eri tavoilla tosin, mutten halua kertoa tarkemmin). Negatiivisen vaikutteen poistamalla pystyy paitsi parantamaan koko työpaikan ilmapiiriä, myös parantamaan firman toimintaedellytyksiä ja turvaamaan/luomaan työpaikkoja. En ymmärrä sitä, että koko firma ja muut työntekijät pitäisi uhrata sen takia, että tällaisella ihmisellä on tiettyjen tahojen mukaan niin vahva oikeus omaan työpaikkaansa, että irtisanominen on tehty todella vaikeaksi (jos kyse ei ole koeaikapurusta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Tuollaisessa tilanteessa irtisanominen saattaa olla pitkällä tähtäimellä myös irtisanotun etu - ehkä hän viihtyy paremmin seuraavassa työpaikassaan.

      Poista
  2. Minä olen lomauttavat yhden yksikön. Siitä kyllä oppi paljon. Ainakin sen että kaikilla ei ole kyllä työmoraali korkealla. Vanhemmat työntekijät ottivat sen raskaasi ja he kokivat ettei heitä arvosteta (mikä ei ollut totta, arvostus oli korkealla). Yksi nuori Jamppa oli onnessaan kun sai lomaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lomautus- ja YT -tilanteissa työmoraali usein romahtaa. Joka työyhteisössä on valittajia, ja tällaisissa tilanteissa he saavat taakseen vahvaa kannatusta. Hyvienkin työntekijöiden asenne voi muuttua aika radikaalisti.

      Poista
  3. Mielenkiintoinen tarina, kiitos kun jaoit :)

    VastaaPoista