tiistai 29. joulukuuta 2020

Vuodenvaihde iski jälleen

Ohi syyskuun. Läpi repaleisen lokakuun kaipuun. Kaljakori kilisee. Yli taivaan. Päivät niinkuin varisparvi raahautuu. Mua vaivaa ikävistä ikävin. Milloin beibi palaat takaisin. Etkö tiedä? Voi yksinäisen miehen viedä marraskuu. - Miljoonasade

Pimeää ja kylmää

Pimeää ja kylmää
Se hiipii ihon alle varkain, lähes huomaamatta. Yksinäisen miehen voi viedä jo marraskuu. Minulla ei perheellisenä marraskuu tunnu vielä missään, mutta joulukuu... Tänä vuonna osasin jo odottaa tätä kutsumatonta vierasta. Yleensä ehdin unohtaa ilmiön vuoden aikana ja sitten se iskee yllättäen. Odottelen aina joulun vapaapäiviä läpi pimeän syksyn. Pimeys alkaa vaikuttamaan mielialaan. Mieli tuntuu jotenkin raskaalta. Vitamiini ja energiatasot ovat alhaalla. Liikuntakaan ei piristä kun on niin loputtoman pimeää.

Sitten tulee joulu ja minua alkaa ärsyttää kaikki. Selittämätön vitutuksen tunne valtaa mieleni. Jotenkin nämä katkonaiset vapaapäivät pimeimpään mahdolliseen aikaan pääsevät ihon alle. En osaa sanoa, liittyykö joulu tähän tunnetilaan jotenkin vai onko kyse vain pimeydestä. En puhuisi masennuksesta, se olisi liioittelua, mutta jonkinlainen raskasmielisyyden vaihe, mikä yhdistyy turhautumisen tunteeseen saa minut otteeseensa.

Valoa kohti

Onneksi tämän vuoden lyhyin päivä on jo takana ja juuri satanut lumikin lisää valoa. Pidän talvesta - kohta pääsee taas järven jäälle ja helmikuun kuulaat ja aurinkoiset päivät, kirpeine pakkasineen ovat talven parasta antia. Kevään myötä päivät pitenevät, ulkona tulee vietettyä paljon enemmän aikaa, eikä aikaakaan kun kevät alkaa jo tehdä tuloaan.

Turhautumisesta on hyötyäkin

Olen tehnyt useimmat elämäni isoimmista päätöksistä joulukuun lopussa. Turhautuminen, tylsistyminen ja ahdistus pakottavat miettimään ja punnitsemaan asioita. Tämä ei ole mitenkään tiedostettua, mutta huomaan sen nyt, kun katson taaksepäin. Esimerkiksi tekemäni työpaikan vaihtamiset, tai päätökset työpaikan vaihtamisesta, ovat syntyneet lähes poikkeuksetta vuoden lopussa.

Myös sijoitusharrastus sai alkunsa joulukuussa 2013. Muistan kuinka mietin pitkien ja pimeiden iltojen ratoksi jotain mielekästä tekemistä ja minulla oli pakottava tarve löytää uusi suunta elämälleni. Jokin tavoite tai asia, missä kehittyä. Työnteko ei maistunut. Kiinnostus sijoittamiseen oli kytenyt pitkään pinnan alla ja aloin tutkimaan netistä siihen liittyviä asioita. Se joululoma taisikin sitten mennä kokonaan nenä ruudussa, aloitin sijoittamisen heti vuoden alussa ja sijoittaminen vei todellakin mennessään. Sillä tiellä tässä ollaan edelleen, nyt seitsemän vuotta myöhemmin.

Tällaiset jaksot kuuluvat elämään ja ovat tarpeen, mutta jännä ettei tuntemuksilleen silti mahda mitään. Voisi luulla, että kun raskasmielisyyteen valmistautuu etukäteen, se ei iskisikään. Mutta ei se ihan niin mene.

Kirjoittelen perjantaina seuraavan kerran - teen yhteenvedon loistavasta sijoitusvuodesta!


Avaa ilmainen osaketili Nordnetiin

  • Tilin avaaminen ei maksa mitään.
  • Osakkeiden säilyttäminen ei maksa mitään.
  • Nordnetin pohjoismaisiin indeksirahastoihin sijoittaminen ei maksa mitään.
Lue lisää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti