sunnuntai 30. elokuuta 2015

Eroa armeijasta!

Miksi erota armeijasta?


Eroa armeijasta
Tämän blogin ja elämänfilosofiani keskeisin teema on riippumattomuus ja vapaus. Ihminen on täysin mahdotonta olla riippumaton tai vapaa, jos hän kuuluu armeijan reserviin.

Toimin nuorena kuten muutkin ja menin armeijaan. Sivareita katsottiin vielä 90 -luvulla pitkään ja urheilullisena nuorenamiehenä oli itsestään selvää, että armeija tuli suorittaa. Tämä on pitkään ollut yhteiskuntamme normi.

Suurin osa armeijan käyneistä ei tule koskaan ajatelleeksi, minkälaisen mandaatin he samalla antavat sotilasviranomaisille. Jollain toisella on valtuus päättää puolestasi milloin sinun tulee sotia, missä sinun tulee sotia, miten sinun tulee sotia ja minkä asian eteen sinun tulee sotia. Annat sotilasviranomaisille valtuuden päättää kenet sinun tulee tappaa ja myös valtuuden päättää, minkä asian eteen sinun tulee uhrata oma henkesi tai terveytesi. Armeijan käynyt luopuu siis täydellisesti itsemääräämisoikeudestaan. Miten ihmeessä kukaan voi vapaaehtoisesti antaa tällaisen järjettömän valtuutuksen?

Jos sotaan ei löydy vapaaehtoisia, eikö se tarkoita sitä, ettei asia ole ihmisten mielestä sotimisen arvoinen? Miksi sotia tai kuolla asian eteen jos asia ei ole sen arvoinen? Jos sotaa taas pidetään oikeutettuna ja välttämättömänä, ihmiset sotisivat vapaaehtoisesti. Armeijan pakottamiseen perustuva toimintamalli itsessään jo osoittaa sen, että se on suunniteltu sotimaan (sotilaan näkökulmasta) väärien asioiden puolesta.

Toisen maailmansodan tabuja


Toiseen maailmansotaan liittyy Suomessa vahvoja tabuja ja meille opetettu historia on, jos ei nyt valheellista niin ainakin vahvasti sinivalkoisten lasien läpi katsottua. Vasta nyt, kun viimeisetkin sotaveteraanit kasvavat koiranputkea, on keskustelu alkanut vapautua ja myös historioitsijat ovat uskaltaneet tuoda esiin arkaluontoisempia tosiseikkoja.

Tarkoitukseni ei ole sukeltaa kovin syvälle historiaan. Tässä kuitenkin muutamia esimerkkejä aiheista joista ei ole lähihistoriassa haluttu liiemmin tuoda esiin.

Hyvin harva suomalainen pitää itseään rasistina. Se, että mustaihoinen mies esittää elokuvassa Mannerheimia aiheutti kuitenkin valtavan kohun ja hurjaa someraivoa. Tämä kertoo jotain suhtautumisestamme Mannerheimin myyttiin. Mannerheimin homoseksuaalisuus, psykosomaattinen ihottuma, reumatismi, piiloutuminen sairauksiensa taakse, paniikinomainen pelko omasta tulevaisuudestaan, virheet ja kyvyttömyys tehdä päätöksiä ovat aikaisemmin olleet liian arkoja aiheita (ks. professori Juhani Suomen haastattelu aiheesta).

Toinen vaiettu aihe on venäläisten sotavankien kohtelu. Jatkosodan aikana suomalaiset ottivat kiinni 64 000 venäläistä sotavankia, joista peräti 30% menehtyi. Nämä vankisurmat ovat todellinen häpeäpilkku Suomen historiassa. (ks. Wikipedia Sotavangit Suomessa toisen maailmansodan aikana)

Erillissotateesi (ks. Wikipedia) on hyvä esimerkki propagandasta joka ei ole millään tavalla perusteltua. Suomi aloitti sodan natsi-Saksan liittolaisena ja hyökkäsi Neuvostoliittoon. Länsimaat vaativat useaan otteeseen Suomea lopettamaan sotatoimet, varsinkin sen jälkeen kun vanha raja oli ylitetty.

Tarkoitukseni on tuoda esille se tosiseikka, että meille on syötetty sodasta ja armeijasta varsin yksipuolinen kuva.

Arndt Pekurinen


Arndt Pekurinen oli suomalainen aseistakieltäytyjä, joka teloitettiin toisen maailmansodan aikana rintamalla. Hänen ansiostaan nykyisen kaltaisen siviilipalveluksen suorittaminen tuli mahdolliseksi Suomessa (Lex Pekurinen). Hänen elämänvaiheisiinsa kannatta käydä tutustumassa Wikipediassa.

Erno Paasilinna on kirjoittanut aiheesta kirjan Rohkeus Arndt Pekurisen elämä ja teloitus.

Lisäys 1.5.2016: Täydennuspalvelusta suorittaessani, minulla oli sopiva tilaisuus lukea Pekurisen elämänkerta. Lue lisää kirjasta täältä.

Sotaveteraanit


Tunnen myötätuntoa kaikkia sodan kokeneita ja varsinkin henkensä tai terveytensä menettäneitä kohtaan. Armeijakielteisyys tulkitaan helposti hyökkäyksenä veteraaneja kohtaan, vaikka tarkoitus on täysin päinvastainen.

Oma armeijaurani


Kävin armeijan 90 -luvun lopussa lyhyimmän kaavan mukaan eli rivimiehenä. Tänä kesänä lähetin reservistä eroamiskirjeen ja sain vahvistuksen, jossa eroni hyväksyttiin. Tällä hetkellä tilani on täydennyspalvelusvelvollinen, mikä tarkoittaa sitä, että minun täytyy käydä suorittamassa viisipäiväinen täydennyspalvelus, jonka jälkeen olen täysin vapaa armeijasta sekä rauhan, että kriisin aikana.

(Lisäys  10.4.2016) Kävin suorittamassa täydennyspalveluksen Lapinjärven siviilipalveluskeskuksessa keväällä 2016. Kokemuksiani täydennyspalveluksesta voit lukea täältä.

Miten reservistä erotaan?


Reservistä eroaminen onnistuu täyttämällä ja lähettämällä ilmoitusluontoinen lomake puolustusvoimille. Tämän jälkeen, 12kk sisään, sinulle tulee kutsu viiden päivän pituiseen täydennyspalvelukseen, jonka suorittamisen jälkeen sotilasviranomaisilla ei enää ole sinuun käskyvaltaa rauhan, eikä kriisin aikana.

Tarkemmat ohjeet reservistä eroamiseen löydät Aseistakieltäytyjäliiton ylläpitämältä sivustolta eroa-armeijasta.fi Mainittakoon vielä, etten ole Aseistakieltäytyjäliiton jäsen.


Image courtesy of stockimages at FreeDigitalPhotos.net
Jos pidit artikkelistani, jaa se kavereillesi alla olevilla painikkeilla!

Avaa ilmainen osaketili Nordnetiin

  • Tilin avaaminen ei maksa mitään.
  • Osakkeiden säilyttäminen ei maksa mitään.
  • Superrahastoihin sijoittaminen ei maksa mitään.
Lue lisää

8 kommenttia:

  1. Tämän jälkeen olenkin sitten eronnut melkein kaikesta mistä ylipäätään voi erota. Työpaikasta saatan vielä jossain vaiheessa erota, vaimosta en.

    VastaaPoista
  2. Itse olin jo teini-ikäisenä sitä mieltä että suomen armeijassa ei ole mitään järkeä, tai siis siinä mitä siellä tehdään. Sen vuoksi tein omat ratkaisuni ja terveydellisiin syihin vedoten sain C-paperit. Joskus on tullut mietitttyä, että olisiko kannattanut käydä, mutta koen omaavani liikaa maalaisjärjeä ja ratinaalista ajattelukykyä jota ei siellä sallita tai tarvita. Ohjeet tulee ja niitä noudatetaan ja piste, oli niissä järkeä tai ei.

    VastaaPoista
  3. Minä suoritin asevelvollisuuteni eräässä Suomen kaakkoisrajalla sijaitsevassa sissikomppaniassa, erikoiskoulutuksena tarkk'ampuja. Eli ei tarkka-ampuja. Kertaakaan ei tullut mieleen ettei maalaisjärkeä tai rationaalista ajattelukykyä sallittaisi tai tarvittaisi.
    Katson saaneeni menetetylle vapaa-ajalle ja ansioille täyden korvauksen mm. parantuneina valmiuksina ääritilanteissa selviämiseen.
    Maailmassa on aika vähän sotilaallisia tyhjiöitä. Vanhan sanonnan mukaan jokaisessa maassa on armeija, oma tai vieras. Joissain tapauksissa molemmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!

      Sotilaallinen tyhjiö on sotilaallinen termi ja kuvastaa armeijan ajattelutapaa. Samalla tavalla voisi perustella mitä kummallisempia väitteitä. Esim. että maailmassa on hyvin vähän torakkatyhjiöitä: alueita, joilla ei ole lainkaan torakoita. Se on aivan totta, mutta mitä sitten? Se ei tarkoita sitä, että torakat ovat vallassa hallitsevat meitä. Jos mietit asiaa, huomaat keksiväsi vaikka minkälaisia tyhjiöitä, joita ei ole. Se, että jotain tyhjiötä ei ole, ei kelpaa mielestäni perusteluksi oikein millekään.

      Jos armeijaa ei ole, joku keksii sellaisen perustaa. Mutta onko sillä mitään valtaa?

      Tässä muutamia esimerkkejä, joihin kannattaa tutustua:
      - Intia vapautui väkivallattomasti brittien hallinnasta
      - Tsekkoslovakian miehitys: tsekit tekivät todella voimallista ja tehokasta väkivallatonta vastarintaa
      - Portugalin neilikkavallankumous
      - Martin Luther Kingin väkivallaton rotutaistelu

      Noista löytyy tosi hyvin tietoa netistä. Ne ovat loistavia esimerkkejä, siitä mitä valtava väestö (Intia), pieni maa (Tsekkoslovakia) tai vähemmistö (Amerikan mustat) voi saavuttaa tekemällä väkivallatonta vastarintaa. Kyseessä oli todella vahva, suunnitelmallinen vastarinta.

      Kuvittele minkälaisia verilöylyjä olisi seurannut, jos intialiset, tsekit ja mustat olisivat ryhtyneet aseellisen vastarintaan. Ja mikä parasta, kaikissa näissä maissa tilanne rauhoittui hyvin nopeasti, toisin kuin sotien runtelemissa maissa. Afganistaninen ja Irakin sodista maksamme laskua vielä kauan. Väkivalta on kierre, jota on vaikea pysäyttää.

      Väkivallattomuus ei tarkoita karkuunjuoksemista. Päin vastoin, se tarkoittaa sitä, ettet alistu kenenkään käskyvaltaan. Armijan on helppo toimia, kun vastassa on toinen armeija. Mutta jos vastassa onkin vain ihmisiä, jotka ovat ystävällisiä, mutta eivät tottele, armeijalla ei ole oikein mitään eväitä toimia.

      Poista
    2. En nyt ryhdy pitempään väittelyyn asiasta mutta olen tutustunut Baltian, erityisesti Viron historiaan sekä myös nykypäivään melko hyvin. Toki voidaan sanoa että siellä toteutettiin laulava vallankumous mutta väkivallattomuuden hintana oli 50 vuoden p**seraiskaus. Minä en ole henkilökohtaisesti valmis maksamaan sellaista hintaa.

      Poista
    3. Ei Viro väkivallattomuudesta joutunut maksamaan. Väkivallattomuus ei tietenkään takaa mitään. Se oli kuitenkin kahdesta huonosta vaihtoehdosta Virolle vähemmän huono. Voimallisempi aseellinen vastarinta olisi aiheuttanut koko kansan teurastamisen.

      Viro ei tehnyt myöskään kunnollista väkivallatonta vastarintaa. Väkivallattomuus ei tarkoita alistumista. Esim Gandhi oli sitä mieltä, että väkivaltakin on parempi vaihtoehto kuin alituminen.

      Mainitsemiini esimerkkeihin kannattaa tutustua, sillä niissä tehtiin organisoitua, systemaattista ja tehokasta väkivallatonta vastarintaa.

      Poista
  4. Olette molemmat mielestäni oikeassa. Väkivaltatyhjiölle löytää aina täyttäjä, mutta toisaalta yksilöllä ei ole mitään velvollisuutta alistua sotilasviranomaisten kontrolliin.

    Viime sotien aikana Suomi oli talonpoikainen yhteiskunta. Stalin uhkasi konkreettisesti ihmisten perintömaita, joista elanto saatiin. Sota oli myös helpommin hahmotettavaa rintamasotaa. Ei niitä aikoja voi mitenkään verrata tähän päivään, tämän päivän nuorille on perintönä vain velkainen yhteiskunta. Ei ole mitään minkä puolesta taistella.

    Itse en halua kenenkään päättävän puolestani minkälaisten asioiden puolesta tartun aseisiin. Varusmiespalveluksen käynyt pääsee varmasti halutessaan sotimaan, jos kokee olevansa oikealla asialla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kommentti!

      Juuri tuo, että voi itse päättää, on minulle tärkeää.

      Aikanaan ihmiset puolustivat omaa heimoaan, sitten paljon myöhemmin omia kyliään, sitten keksittiin valtiot ja nyt niitä puolustetaan. Suuntaus jatkuu - valtion merkitys häviämässä ja tilalle tulossa EU ja Nato. En ole kovin innostunut ajatuksesta lähteä sotimaan EU:n puolesta esimerkiksi Lähi-Itään.

      Ja ihmettelen myös Jenkkien käsitystä siitä, kuinka Irakin sodassa menehtyneitä pidetään sankareina ja isänmaan puolustajina. Minusta on kaukaa haettua pitää sitä oman perheensä puolustamisena, että lähtee toiselle puolelle maailmaa tappamaan ihmisä joita ei ole koskaan edes tavannut.

      On erittäin hyvä pointti, että mitä puolustamista Suomessa loppujen lopuksi on. Ainakaan itse en ole valmis kuolemaan isänmaan puolesta. Perheeni puolesta saattaisin ollakkin. Isänmaa on kuitenkin vain keinotekoinen ja keksitty käsite.

      Poista