lauantai 30. huhtikuuta 2016

Arndt Pekurisen elämä ja teloistus

Arndt Pekurinen

Erno Paasilinna: ROHKEUS - Arndt Pekurisen elämä ja teloistus


Eroa armeijasta -artikkelissani mainitsin lyhyesti Arndt Pekurisen. Suorittaessani täydennyspalveluksen, minulla oli vihdoin sopivasti aikaa lukea Erno Paasilinnan kirjoittama Arndt Pekurisen elämänkerta. Kyseessä on melko lyhyt ja helppolukuinen pieni kirja, joka perustuu faktoihin. Kirjoittaja ei ole ottanut taiteelisia vapauksia tai yrittänyt eläytyä Pekurisen asemaan. Kirja siis muistuttaa enemmän tutkimistyötä kuin romaania.

Aseistakieltäytyminen


Juvalta kotoisin oleva Pekurinen kieltäytyi 1920 -luvulla suorittamasta asepalvelusta ja jättäytyi pois kutsunnoista. Tuohon aikaan asepalveluksesta olisi ollut mahdollisuus saada vapautus uskonnollisten syiden perusteella, mutta koska kirkko on aina toiminut tiivissä yhteistyössä armeijan kanssa, Pekurinen halusi tehdä pesäeron myös kirkkoon ja erosi kirkosta. Tätä yksityiskohtaa en tiennyt aiemmin ja se oli sikäli kiinnostava, että itekin erosin kirkosta viime vuonna.

Kutsunnoista pois jättäytymisen jälkeen Pekurinen sai olla viisi vuotta rauhassa virkavallalta. Tämä olisi saattanut jatkua pidempääkin, ellei Pekurinen olisi aktivoitunut ja ryhtynyt toimimaan rauhaliiton hallituksessa. Tästä seurasi julkisuutta, jonka seurauksensa ajojahti alkoi.

Vankilakierre



Poliisi jahtasi Pekurista laiskasti, mutta piileskely päättyi jonkin ajan kuluttua. Pekurinen vangittiin ja toimitettiin suoraan kasarmille suorittamaa asepalvelustaan. Pekurinen kieltäytyi systemaattisesti pukeutumasta ameijan varusteisiin. Tästä seurasi melkein kolme vuotta jatkunut kierre, jossa hän kieltäytyi, josta seurasi kuritushuonetta ja sotaoikeus, joka tuomitsi hänet vankilaan. Vankilasta päästyään hänet toimitettiin kasarmille, hän kieltäytyi, hänet tuomittiin sotaoikeudessa, hän joutui vankilaan jne. Vankilassa vietettyä aikaa ei laskettu varusmiespalvelukseen kuuluvaksi, mutta sotaoikeuden ja kuritushuoneen ajan hän oli palveluksessa, joten vuosien kuluessa palvelusaikaa kertyi sen verran, että varusmiespalvelus katsottiin jossain vaiheessa suoritetuksi ja Pekurinen vapautui.

Vankilakierteen aikana Pekurisen tapaus sai valtavasti huomiota ja hänellä oli vahvoja kansainvälisiä tukijoita (mm. Albert Einstein). Tämän seurauksena siviipalveluslakia muutettiin niin, että aseista saattoi kieltytyä myös muuten kuin uskonnollisten perusteiden takia ja siviilipalveluksen pystyi suorittamaan tehtävissä jotka eivät suoraan tai välilisesti hyödyttäneet armeijaa. Aikaisemmin myös aseistakieltäytyjät joutuvat palvelemaan armejaa, eikä Pekurinen suostunut palvelemaan armeijaa edes siviilitehtävissä.

Teloitus



Tämän jälkeen Pekurinen jatkoi rauhantyötään kahdeksan vuotta. Siviilipalveluslainsäädäntöön saatu muutos oli selvä voitto rauhanliikkeelle ja Pekurisen asepalvelus oli tullut kuitatuksi, joten tilanteen olisi luullut rauhoittuneen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut - aika ja asenteet olivat muuttumassa. Fasismi oli saanut vahvaa jalansijaa myös Suomessa ja ryssän pelko yhdisti kansaa. 30 -luku oli sotakiihkoilijoiden kultakautta ja myös vasemmiston linja erittäin neuvostokielteinen. Rauhanliike kuivui kokoon ja sen jäsenet leimattiin kommunisteiksi.

Siihen aikaan suomalaisia kommunisteja kidutettiin ja tapettiin poliisin ja armeijan toimesta, joten kyseessä ei ollut ihan pieni asia. Myös Pekurista ja hänen perhettään alettiin syrjiä. Toisen maailmansodan syttyessä Pekurinen toimitettiin vankilaan, kuten muutkin aseistakieltäytyjät. Samalla tavalla meneteltiin kommunistien kanssa. Sodan edetessä kommunisteista ja aseistakieltäytyjistä päätettiin tehdä varoittavia esimerkkejä etulinjassa sotivien taistelutahdon varmistamiseksi, ja heitä lähetettiin etulinjaan tapettavaksi.

Pekurinen toimitettiin etulinjaan, jossa hänet murhattiin sotilaiden edessä, päähän ampumalla, ilman minkäänlaista oikeudenkäyntiä. Tapausta ei merkitty mihinkään papereihin ja ruumis jätettiin lojumaan metsään. Myöhemmin ruumis haudattiin Neuvostoliiton puolelle, vaikka kaikki muut kaatuneet toimitettiin kotimaahan. Leskelle ei ilmoitettu mitään. Hän sai tietää miehensä kuolemasta vasta kuukautta myöhemmin, kun tämän tavarat palautettiin ilman minkäänlaista selitystä.

Lesken sinnikkyyden johdosta armeija joutui kaivamaan ruumin ylös ja toimittamaan sen Malmin hautausmaalle. Paikalla olleet omaiset tarkistivat ruumiin kielloista huolimatta: molemmat silmät olivat irronneet kuopistaan, toinen korva oli isketty pääkallon sisään, huulet olivat pahasti hajalla ja nenässä ja leuassa oli väkivallan merkkejä.

Tämäkään ei riittänyt. Seuraavaksi vaino alkoi kohdistua leskeen. Hänelle ei maksettu leskeneläkettä lainkaan, joten hän jäi puille paljaille vaikeana aikana. Täysin varattomana ja ilman tuloja hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähettää lapset sotaorvoiksi Ruotsiin. Itse hän jäi Helsinkiin ja sai elätettyä itsensä jotenkin.

On meillä kaunis historia! Täytyy sanoa, että tämän päivän Suomessa on asiat aika paljon paremmin.


 Image courtesy of Danilo Rizzuti at FreeDigitalPhotos.net
Jos pidit artikkelistani, jaa se kavereillesi alla olevilla painikkeilla!

Avaa ilmainen osaketili Nordnetiin

  • Tilin avaaminen ei maksa mitään.
  • Osakkeiden säilyttäminen ei maksa mitään.
  • Superrahastoihin sijoittaminen ei maksa mitään.
Lue lisää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti