lauantai 23. kesäkuuta 2018

Elämän tarkoitus - koirakin sen tietää

Suuria kysymyksiä


Elämän tarkoitus - koirakin sen tietää
Ihmiset ovat kautta historian pohtineet vastauksia suuriin kysymyksiin. Elämän tarkoitus on yksi niistä.

Olen huomannut, että mitä suuremmasta asiasta on kyse, yleensä sitä yksinkertaisempia vastaukset ovat. Huomasin, että jopa eräs koira on oivaltanut elämän tarkoituksen - tuskin se on sitä edes pohtinut. Monet, meille ihmisille niin vaikeat, asiat voivat olla toisille luontokappaleille aivan itsestäänselvyyksiä.

Koiran elämää


Lähdimme vaimon, kuusivuotiaan ipanan ja hänen samanikäisen serkkunsa kanssa rannalle uimaan. Hain matkalla lenkkiseuraksi koiran. Kyseinen karvanaama on vuodenikäinen ja vain kolme kiloa painava ilopilleri. Tyypillinen koiranpentu - valtava sählinki ja meno päällä koko ajan. Häntä heiluu ja läähätys käy kun se säntäilee ihmisen luota toiselle. Kaikki on uutta ja ihmeellistä. Jokaista koppakuoriaista pitää pysähtyä nuuhkimaan ja kaikkia keppejä pitää vähän maistaa.

Kun pääsimme uimapaikalle, koiran käytös muuttui täysin. Tyttöjen mennessä uimaa se jäi vahtimaan rantaviivalle. Veteen se ei uskaltautunut, mutta se seurasi rantaviivalla tyttöjen pulikointia korvat pystyssä ja valppaana. Välissä se haukkui huolestuneesti. Tarkoitukseni oli käydä sen kanssa lenkillä sillä aikaa kun vaimo katsoo tyttöjen perään. Mutta koirapa ei suostunutkaan lähtemään mihinkään. Se harasi jalkansa syvälle hiekkaan ja kieltäytyi ihan ehdottomasti. Yritin kantaa sen kauemmaksi, mutta heti kun se pääsi maahan se lähti vetämään takaisin ja kieltäytyi lähtemästä toiseen suuntaan. Paimenkoirana, se koki velvollisuudekseen vahtia ja paimentaa lapsia.

Kun tämän saman koiran isäntä ei ole kotona, se käpertyy eteiseen vahtimaan isäntänsä sandaaleita. Siinä se makailee tunnista toiseen. Torkahtelee välillä, mutta seuraa tarkasti ympäristön ääniä ja vahtii, ettei kukaan varasta isännän sandaaleita. Kukaan ei ole opettanut sitä tekemään niin. Se on vain itse päättänyt, että tämä on sen tehtävä.

Elämän tarkoitus


Monen mielestä mainitsemani koiran elämä saattaa vaikuttaa aika tarpeettomalta. Mitä se toki onkin. Se on siitetty jossain kennelissä ihan puhtaasti myyntitarkoituksessa. Sen koko elämä on jollekin toiselle pelkkä bisnes. Koira voisi hyvillä mielin vain nauttia turhasta elämästään, ilman mitään paineita tai velvollisuudentunteita. Mutta koirapa ei tyydykään tähän. Se on itse keksinyt merkityksen omalle elämälleen. Sillä on tosi tärkeitä tehtäviä, kuten sandaalien vahtiminen.

Meille ihmisille tämän koiran elämän merkitys saattaa tuntua huvittavalta. Sandaalien vahtimien nyt ei ehkä ole kovin tärkeää ja mitäpä tuollainen kolmekiloinen karvapallo mahtaisi sille, jos lapsi meinaisi hukkua uimarannalla. Koira kuitenkin itse kokee tehtävänsä tärkeäksi.

Me ihmiset olemme ihan samanlaisia. Jos asiaa katsoo vähän kauempaa, niin eipä meidänkään elämällä mitään merkitystä, tai ennalta määrättyä tarkoitusta ole. Mutta meidän pitää keksiä elämällemme tarkoitus. Ne jotka sen löytävät, viettävät yleensä melko hyvin elämän. Toiset ovat hukassa, eivätkä koskaan tätä keksi. He saavat elämästään paljon vähemmän irti. Ei silläkään tietysti isossa kuvassa mitään merkitystä ole - mielekäs elämän on ihan yhtä tarpeeton kuin hukattu elämäkin. Mutta matkasta vain nautti enemmän, jos keksimme sille jonkun merkityksen.



Avaa ilmainen osaketili Nordnetiin

  • Tilin avaaminen ei maksa mitään.
  • Osakkeiden säilyttäminen ei maksa mitään.
  • Superrahastoihin sijoittaminen ei maksa mitään.
Lue lisää

6 kommenttia:

  1. Ihana teksti ja varmasti totta. Hyvää juhannusta! :)

    VastaaPoista
  2. Mitä mieltä olet tästä: moni löytää elämälleen tarkoituksen vasta lapsen saannin jälkeen. Kävikö sinulle aikanaan näin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monen tapauksessa lapsen saanti tuo varmasti tarkoituksen ja kyllä se on tuonut sitä minullekin pitkällä tähtäimellä. Tällä hetkellä todellakin nautin isin roolista :)

      Täytyy kuitenkin rehellisesti sanoa, että lapsen syntyminen ja sen jälkeiset pari vuotta olivat elämäni kurjinta aikaa. Vaimoa vaivasi raskauden jälkeinen masennus (ei nyt mitään synkkää masennusta, mutta alakuloa) ja se oli jotenkin tarttuvaa. Downshiftasin töistä samaan aikaan ja elämä muuttui yht'äkkiä valvomiseksi, vaipanvaihdoksi, väsyneen vaimon huolien kuuntelemiseksi ja kämppä oli kuin hävityksen kauhistus. Tuli sellainen olo, että tätäkö minun loppuelämäni sitten on?

      Naisten (hormoneista johtuvasta) raskauden jälkeisestä masennuksesta puhutaan paljon, mutta sen vaikutuksesta miehiin ei juurikaan. Monet miehet kärsivät tästä aivan yhtä paljon kuin naisetkin.

      Pikkuhiljaa asiat kuitenkin palasivat normaaleille urilleen: harrastukset alkoivat jossain vaiheessa taas tuntua mielekkäiltä, innostuin pörssisijoittamisesta ja uuden työaikan myötä työntekokin on ollut ihan kivaa. Vaimo on tyytyväinen kun saa olla kotona ja ipana nauttii elämästään täysin siemauksin :)

      Poista
  3. Kiitos tästä tekstistä! Aina näin vapaapäivien yhteydessä, kun ehdin miettiä asiaa, yleensä vähän masennun ja toisaalta saan lisää energiaa sen pohtimiseksi, mikä olisi minun tarkoitukseni.

    Nyt näyttää siltä, että minusta ei huippulahjakasta millään erikoisalalla tule, mutta voisiko tarkoitus ja onni löytyä sitten jälkikasvun kasvattamisesta. Tämäpä on vaikeaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippulahjakkuudet on harvassa, eikä heilläkään välttämättä ole kovin helppoa. Ainakin jos lahjakkuus on havaittu nuorena voi olla kovat paineet vastata kaikkiin odotuksiin.

      Mutta jokaisen pitää vaan löytää omat juttunsa. Ja toisaalta noiden juttujen etsiminen voi olla jo tarkoitus sekin :)

      Poista