lauantai 22. syyskuuta 2018

Minkälaiset ihmiset menestyvät? - raadollinen totuus

Taustaa


Minkälaiset ihmiset menestyvät? - raadollinen totuus
LinkedIn pursuaa höpö-höpö-konsulttien ja muiden käsienheiluttelijoiden kirjoituksia hyvistä esimiehistä ja menestyksen salaisuuksista. Näitä kirjoittajia yhdistävä tekijä on yleensä se, etteivät he ole itse koskaan oikeasti toimineet johtavassa asemassa, tai tulosvastuullisessa roolissa. Hyvää johtajaa ei voi arvioida vain työntekijän näkökulmasta. Yhtiöiden ainoa tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen ja johdon tehtävä on pitää huoli, että niin tapahtuu.

Olen työskennellyt eri yhtiöiden johdon kanssa ja päätin omien kokemusteni pohjalta listata asioita, jotka yhdistävät monia menestyneitä ihmisiä. Menestyneellä en nyt tarkoita mitään itseni kaltaisia, sinänsä ihan hyväpalkkaisia asiantuntijoita tai keskijohtoa, vaan suuryritysten johtoon nousseita johtoryhmätason henkilöitä.

Röyhkeät


Menestymiseen tarvitaan röyhkeyttä. Tarkoitan sellaista Paavo Väyrysen omahyväistä röyhkeyttä ja pokerinaamaa, jonka avulla pystyy silmää räpäyttämättä kertomaan olevansa suurin ja kaunein kaikista.

Itsekkäät


Menestyjät katsovat asioita aina omalta kantiltaan. He eivät aja yhteistä etua, huomioi muiden tunteita, tai välitä herrasmiessäännöistä. He jyräävät asioita ja pakottavat asiat tapahtumaan heille edullisella tavalla. Kun asiat alkaa mennä pieleen he osaavat ottaa etäisyyttä ja jättää sotkut muiden selvitettäväksi. Kun jossain tulee onnistumisia, he ilmestyvät kuvioihin mukaan ja äkkiä asiat alkavatkin olemaan heidän ajatustensa tuotoksia.

Epärehelliset


Menestyjä osaa tarvittaessa olla epärehellinen ja esittää asiat itselleen edullisessa valossa. Tarvittaessa hän valehtelee päin naamaa. Menestyjä ei kuitenkaan mene tässä liian pitkälle. Hän pyrkii pitäytymään totuudessa mahdollisimman pitkälle. Jos valehtelee usein, siitä jää kiinni ja se estää menestymisen. Menestyjä on liian älykäs valehdellakseen kovin usein. Tarvittaessa hän sen kuitenkin tekee hetkeäkään epäröimättä.

Viekkaat


Menestyjät eivät usein ole kovin älykkäitä, mutta viekkaita he ovat. He miettivät päässään erilaisia skenaarioita ja mahdollisuuksia, miten he voisivat hyötyä - usein muiden kustannuksella.

Miksi tällaiset ihmiset ovat johtajia?


Yllä esittämäni lista ei ole kovin mairitteleva. Miksi tällaiset ihmiset sitten ovat johtajia? Syy on hyvin yksinkertainen. Kuten ensimmäisessä kappaleessa mainitsin, yhtiön ainoa tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen ja edellä kuvat henkilöt on helpointa valjastaa tähän tehtävään.

Johtajat eivät aja sijoittajien etuja, vaan omaa etuaan. Bonuksien avulla johtajan ja yhtiön intressit on helppo yhdistää. Tarpeeksi vahva tulokseen sidottu taloudellinen kannustin ajaa johtajan tekemään asioita, joista hän ja sitä kautta myös omistajat hyötyvät.


Avaa ilmainen osaketili Nordnetiin

  • Tilin avaaminen ei maksa mitään.
  • Osakkeiden säilyttäminen ei maksa mitään.
  • Superrahastoihin sijoittaminen ei maksa mitään.
Lue lisää

6 kommenttia:

  1. Aika pitkälle totta. Ja karua. Toisaalta jos ko. asioille avaa silmänsä, isojen pomojen kanssa on helpompi työskennellä. Esim. tietty määrä takinkääntämistä kuuluu asiaan, ei kannata luottaa puheisiin liikaa jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, heidän kanssaan on helppoa työskennellä, kun osaa asettua heidän asemaansa ja katsoa asioita heidän näkökulmastaan. He saattavat myös tukea yllättävän paljon - eivät hyväntahtoisuuttaan, vaan jos he huomaavat tarvitsenvansa sinua, he pitävät huolta siitä ettet hakeudu muualle. Moni kerää ympärilleen luottohenkilöitä, joiden avulla he saavat homman toimimaan.

      Poista
  2. Sama lista taitaa päteä poliitikkoihin vielä paremmin.
    Liian kiltti ihminen ei pärjää bisnesmaailmassa eikä politiikassa; molemmissa tarvitaan valtaa, ja sitä ei saa ilman kunnioitusta, pelkoa ja lehmänkauppoja.
    Sääntöjä ja lakeja pitää osata kiertää, joskus niitä tulee rikottuakin.

    "Tavallinen kansa" on lainkuuliaista, noudattavat sääntöjä ihan periaatteesta, ja edellyttävät muiltakin samaa. Jani Toivola tässä on hyvä esimerkki; ilmeisesti hän ei ole tehnyt mitään rikollista tai edes sääntöjenvastaista, mutta kansa silti paheksuu koska hän on tehnyt "väärin". Uskon, että poliitikkokavereilta sen sijaan tulee ymmärrystä eikä yhtään paheksuntaa.

    Minä olen (valitettavasti) kasvanut hyvin lainkuuliaisessa perheessä, joten en ole vieläkään oppinut taivuttamaan sääntöjä kovin hyvin. Yritän kuitenkin pitää mielessä, että säännöt on tehty rikottaviksi.

    "Rules are for the guidance of wise men and the obedience of fools."
    - Douglas Bader

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä kommentti!

      Oikeudessa lakiakin tulkitaan kahdella tavalla - onko toiminut ”lain kirjaimen mukaan” ja toisaalta ”lain hengen mukaan”. Suomalaiset noudattavat sääntöjä pilkuntarkasti riippumatta siitä onko siinä mitään järkeä tai onko tarkka tulkinta edes ollut koko säännön tarkoitus.

      Sääntöjen rikkominen on ajoittain hyvinkin järkevää ja kannattaa vaan punnita hyödyt / seuraukset itselle ja muille.

      Poista
  3. Minä en kyllä tunnista oikeastaan mitään noista niissä "menestyneissä" ihmisissä, jotka minä olen tavannut. En toki ole mitään suuryritysten ylintä johtoa tavannut kuin ehkä yhden, mutta muutamia miljonäärejä.

    "Röyhkeys" on ehkä helpoin nähdä, mutta itse näen sen enemmänkin big five persoonallisuuspiirteen sovinnollisuuden (agreeableness) kautta tai oikeastaan alhaisen sellaisen. Alhaisen sovinnollisuuden ihmiset (kuten minä) ovat aika suorasanaisia, sanovat mitä ajattelevat ja tarkoittavat mitä sanovat. Sen voi kokea röyhkeänä tai tuona itsekkyytenä (egoiluna), jos siihen ei ole tottunut, mutta siitä ei ole kyse. Käytännössä alhainen sovinnollisuus tarkoittaa vain sitä, ettei jätä asioita sanomatta sen takia, että pelkää loukkaavansa jotain tai aiheuttavansa konfliktia.

    Tuo kuvaamasi itsekkyys (tai narsismi) on toki yliedustettuna ylimmässä johdossa, mutta en nyt lähtisi yleistämään, että ylin johto yleisesti olisi tuollaista. Sieltä löytyy monenlaista ihmistä ja jopa se tuhannelle ihmiselle potkut antava voi olla kaikista epäitsekkäin, mutta joutuu vain vaikeassa tilanteessa tekemään kipeitä päätöksiä yhteiseksi hyväksi. Katsomosta on niin helppo huudella, mutta tilanne on ihan eri, kun on oikeasti vastuussa kaikista firman työntekijöistä ja heidän elannostaan.

    Epärehellisyydellä on myös niin huono edetä, että vaikea uskoa monenkaan menestyjän sitä käyttävän. Toisaalta ylimmän johdon on pakko pitää osa asioista salassa, mikä aiheuttaa paineita sille, mistä asioista voi puhua ja miten. Kun alaiset kuitenkin saattavat kysyä näistä asioista, niin joutuu tasapainoilemaan totuuden kanssa, mutta ainakin itse pyrin näissäkin tilanteissa pysymään mahdollisimman paljon totuudessa paljastamatta liikaa. Helpompaa voisi olla valehdella, mutta luottamuksen voi menettää vain kerran, ja siksi se ei ole kestävä tie, ja menestyjän luulisi tietävän sen.

    Sanot, etteivät menestyjät ole kovin älykkäitä. Tutkimukset kyllä osoittavat älykkyyden olevan paras tiedossa oleva ennustin tulevalle tuloluokalle (jota voi pitää proxynä menestykselle). Jos saat valita vain yhden asian itsessäsi ennen syntymääsi, niin kannattaa valita älykkyys, jos tulotaso on tavoitteenasi. Nuo mainitsemasi skenaarioanalyysit erityisesti edellyttävät älykkyyttä. Sanotaan, että aivot ovat ennustinkone, ja mitä älykäämpi olet, sitä parempi olet ennustamaan. Tyhmän skenaarioanalyysit menisivät pieleen ja hän ei menestyisi.

    En myöskään ole havainnut tuota halua menestyä muiden kustannuksella. Valtaosa on ollut halukas jakamaan menestystä muiden kanssa. Toki menestyksen jakaminen on hyvä tapa tukea myös omaa menestystä, mutta ei kyse ole ollut pelkästään siitä. Jos nyt puhutaan ihan vain itsestäni, niin ehkä kyse on siitä, kun ainakaan minä en ole halukas jakamaan menestystä/rahaa tai mitä vaan sellaisten kanssa, jotka eivät sitä ansaitse (esim ei panosta tarpeeksi sen eteen). Ansaitsematon menestys/raha on vastoin oikeudenmukaisuuskäsitystäni. Mutta jos se toinen kokeekin itse ansaitsevansa sen, niin hän voi kokea minun hyväksikäyttävän häntä. Mutta vaikka hän olisikin oikeassa, että hän ansaitsee sen, ja minä olen väärässä, kun en näe sitä, niin se ei muuta sitä, että tarkoitusperänäni ei ole hyväksikäyttää häntä vaan en vain näe hänen panoksessaan sitä arvoa, mikä siinä tarvitsisi olla, jotta olisin valmis palkitsemaan siitä.

    Suurimpia ongelmia johtamisessa nähdäkseni on siinä, että johtajiksi hakeutuvat ekstrovertit (ekstroversio on toinen niistä big five persoonallisuuspiirteistä), jotka tykkäävät huomiosta, ja jotka keskimäärin ovat substanssiosaamiseltaan heikompia kuin introvertit. Karrikoiden ekstrovertit ovat hyviä puhumaan, kun taas introvertit kuuntelemaan. Ja johtamisessa mielestäni se kuunteleminen on se tärkeämpi taito (riippuen tosin johdettavasta). Mutta johtajia valitessa introversiota ei oikein arvosteta. Sitten taas huippu-urheilijoissa (eli menestyjissä) muistaakseni 90 % on introvertteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää pohdintaa!

      Yleistän kirjoituksissani usein tarkoituksella - toki menestyneissä on kaikenlaisia ihmisiä ja eri ihmiset menestyy eri ominaisuuksilla. Trumpin tyyliset egot ovat kuitenkin mielestäni yliedustettuna ylimmässä johdossa.

      Poista