lauantai 5. joulukuuta 2020

Köyhän talon kakara

Ennen

Köyhän talon kakara
80 -luvun hurjassa nousuhuumassa, juppien poksautellessa shampanjapullojaan, lapsuuteni suurperheessä, äitini ompeli vaatteemme itse, ellei kirpputorilta löytynyt sopivia. Autona meillä oli vihreä Lada - samanlainen kuin kuvassa. Lapsista neljä mahtui takapenkille ja viides laitettiin takakonttiin. Turvavöistä ei silloin edes puhuttu.

Kun 80 -luku taittui 90 -luvun lamaksi, isä jäi työttömäksi ja olot kurjistuivat entisestään. Kavereilla oli yläasteella Levikset, minulla hernekeiton väriset kotitekoiset verkkarit. No, kyllä meillä hyvin syötiin jne, mutta koulussa ei kyllä jäänyt kenellekään epäselväksi, kuka on köyhän talon kakara. 

Nyt

Nyt kuulun vauraimpaan kymmenykseen, sekä ansiotuloilla, että varallisuudella mitattuna. Kymmenykseen on Suomessa helppoa päästä, mutta varallisuuteni kasvaa sitä tahtia, että saatan hyvinkin kuulua vaurampaan prosenttiin jossain vaiheessa. Henkisesti taidan edelleen olla köyhän talon kakara. Ainakaan en koe olevani mitenkään erityisen varakas.

Työkaverini ajelevat hienoilla, +/- 100 000€ maksavilla autoillaan ja ihmettelevät, miten voin ajaa muutaman tonnin Skodalla, vaikka tienaan hyvin. Auto on oikeastaan ainoa asia, josta koen tällä hetkellä tinkiväni. Vuosina 2014, 2015 ja 2016 tuli tingittyä kyllä ihan kaikesta, kun tein töitä keskinkertaisella koodarin palkalla ja piti saada sijoitushommelit käyntiin ja samalla elättää perhe ja hoitaa lainalyhennykset. Nyt eletään edelleen suht säästeliäästi, mutta ei pihtailla mistään. Pitsoja, kebabeja ja hamppareita tulee syötyä useana iltana viikossa ja käytyä myös ulkona syömässä. Myös vaatteisiin ja harrastuksiin menee enemmän rahaa nyt kuin ennen. Auto on kuitenkin niin järjetön investointina, että sen kulun olen päättänyt pitää matalana, muiden näkemyksistä välittämättä.

Miten jatkossa?

Jos jatkaisin samaan tahtiin ja kävisin töissä eläkeikääni saakka, minusta tulisi väistämättä monimiljonääri. En kuitenkaan aio toimia niin. Jään työelämästä pois reilusti ennen eläkeikää, ehkä jo lähivuosina, keskityn harrastuksiini ja hankin koiran. Sitten kun tytär muuttaa kotoa pois (siihen on onneksi vielä pitkä aika) saatan jopa muuttaa eukon kanssa mökille asumaan. Varallisuuteni luultavasti ylittää puolen miljoonan rajapyykin ensi vuonna. Aikaisemmin laskeskelin, että puolen miljoonan jälkeen olen taloudellisesti riippumaton. En osaa kuitenkaan vielä sanoa, koska on oikea aika lopettaa työnteko. Tällä hetkellä tienaan niin hyvin, että jokainen kuukausi töissä on plussaa varallisuuden kannalta. Toisaalta takaraivossa kytee epäilys markkinatilanteesta. Kuinka kauan tällainen hullutus voi jatkua? Romahtaako salkkuni puoleen ensi vuonna? Olenko taloudellisesti riippumaton, vai taloudellisesti riippuvainen keskuspankkien elvytyksestä? Turvamarginaalia on siis syytä nostaa.

Toisaalta, eräänlaista turvamarginaalia luo myös tukiverkosto. Hyvätuloisena olen maksanut veroja niin maan perkeleesti, että aion kyllä hyödyntää myös tukia siinä vaiheessa kun lopetan työnteon. Irtisanoutuminen johtaa vain kolmen kuukauden karenssiin, jonka jälkeen pärjäisin pari vuotta ansiosidonnaisella, eikä pääomaan tarvitsisi koskea. Pari vuotta lisäaikaa, ennen kuin pääoman tuottoja alkaa käyttämään elämiseen, on aika merkittävä juttu, korolle korkoa ilmiö huomioiden.

Tällä mennään toistaiseksi ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!



Avaa ilmainen osaketili Nordnetiin

  • Tilin avaaminen ei maksa mitään.
  • Osakkeiden säilyttäminen ei maksa mitään.
  • Nordnetin pohjoismaisiin indeksirahastoihin sijoittaminen ei maksa mitään.
Lue lisää

10 kommenttia:

  1. Rehellistä paalutusta ja hyvä esimerkki monelle samassa tilanteessa olevalle. Itsekin kuuluin aikoinaan vähempivaraiseen perheeseen. Yksi parhaista seurauksista oli sosiaalisen omantunnon ja empatian kasvu. Ymmärrys siitä, että raha on todellakin vain väline, auttaa ajattelevaa sovittamaan elämänsä palikoita oikeille paikoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Monelle 80 - luvun nousukausi on jäänyt liiveihin lapsuudesta ja suhtautuminen rahaan vähän erilainen.

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus, josta oli helppo löytää tiettyjä yhtymäkohtia omaan tilanteeseen. Lapsuuden muistot ja kotikasvatus ovat kantaneet hyvin koko elämän ja vastaavaa haluan tarjota myös omille lapsilleni. Tasapainoinen ja rakastava koti on kaikki mitä tarvitsee, varallisuus tuo siihen vain hieman maustetta.

    Tällä hetkellä sijoitusvarallisuuteni on hieman vajaa miljoona euroa bruttona ja eläköitymisen rajana pidän 1,5 miljoonaa euroa. Tavoitteeni on saavuttaa se seuraavan kahden vuoden aikana. Nyt nelikymppisenä hyvin lähellä tavoitetta, on niin työmotivaatio kuin nälkä kasvattaa varallisuutta kadonneet lähes täysin. Haluaisin hypätä oravanpyörästä mahdollisimman pian ja vapautua kellokorttielämästä.

    Pelkkää raatamista ei elämä ole kuitenkaan ollut vaan ensimmäisen lapsen kanssa vietin kotona reilun vuoden ja toisen kohdalla aion tehdä saman mutta hieman kauemmin. Odotan kovasti myös, että pääsen hyödyntämään ansiosidonnaista ja muita meille suotuja etuja koska parhaimmillaan marginaaliveroni on ollut noin 60%. Kysy ei ole protestista vaan perusoikeudesta yhteiskunnassamme, miksi jättäisin kymmenientuhansien eurojen edun nostamatta.

    Töissä on todella surullista nähdä lähellä eläkeikää, tai jo sen ylittäneitä painamassa ylitöitä paremman eläkkeen toivossa. Toivon todellakin, että itselläni on tuossa iässä muutakin tekemistä kuin täyttää oman elämän tyhjyyttä ponnistamalla aamuisin toimistolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miljoonan salkku on hieno saavutus! Voinko kysyä, kuinka kauan sinulta meni sen rakentamiseen?

      Mitä tukiin tulee, virkamiesten tehtävä on miettiä millä perusteella niitä myönnetään ja muiden tehtäväksi jää hyödyntää niitä annetuissa puitteissa. Joten vastuu siitä että ne kohdentuu oikein on virkamiehillä ja poliitikoilla. Eli samoilla linjoilla ollaan.

      Lähellä eläkeikää rehkivät, etenkin fyysistä työtä tekevät, tosiaan surullinen juttu. Varsinkin raskasta duunia tehneet yleensä kaiken lisäksi menehtyy nuorena, joten eläkeiästä ei välttämättä ehdi nauttia lainkaan.

      Poista
    2. Salkun kasvatuksen olen tehnyt suurella velkaosuudella viidessä vuodessa 250k€->950k€. Salkun sisällöstä on asunnoissa kiinni 80% ja osakkeissa 20%, jatkossa tarkoituksena on laittaa kaikki kiinni osakkeisiin tuomaan kassavirtaa.

      Suurin huoleni on tällä hetkellä, kuinka jaksaa vaadittavat pari vuotta töissä, kun lähes jokainen työvuoro on pakkopullaa, ylityöt ei maistu eikä urakehitys ole vaihtoehto. Haluaisin viettää kaiken aikani perheen parissa, treenaten tai opiskellen. Työpaikan vaihtaminen ei ole ratkaisu koska palkka putoaisi varmasti puoleen nykyisestä mitä tahansa alkaisi tekemään, lisäksi sijoituslainoista olisi turha haaveilla enää koskaan eikä hsl:n kyytikään oikein houkuttele. Tavallinen arki on mahtavaa ilman kellokorttia.

      Sijoittamista aion jatkaa myös töiden päätyttyä 100% velkavivulla koska miksi pysäyttää väkisin hyvä kehitys. Velkaa haluan hyödyntää koska en halua tinkiä melko tavallisesta elintasosta enää. Lienee yhdentekevää meneekö lisäsijoituksiin jatkossa 50k€ vai 60k€ vuodessa, etenkin jos suuremman summan saavuttamiseksi pitäisi tinkiä ulkomaanmatkoista tai autosta.

      Poista
    3. Itselläni on sijoitusomaisuuden arvo nyt noin 1,5 miljoonaa euroa. Näillä näkymin 2 miljoonaa menee rikki vuonna 2022 tai 2023 jo pääoman lisäyksen perusteella. Paljon rahaa köyhästä perheestä tulevalle mutta laskujeni mukaan tuokaan ei riitä taloudelliseen riippumattomuuteen haluamallani kulutasolla ja varmuuskertoimilla.

      Nettihän on täynnä kirjoittajia jotka julistautuvat taloudellisesti riippumattomiksi jo 200 000 euron summilla. Tämä voi toimia jos haluaa asua jossain kehitysmaassa ja syödä päivittäin pelkästään nuudeleita. Perheellisenä haluan omaisuuden olevan ainakin 5 miljoonaa ennen kuin nostan jalat pöydälle. Toisaalta minulla on nyt mielenkiintoinen työ josta saatava palkka oikeuttaa ylimpään tuloprosenttiin, joten minulla on siinä mielessä hyvä tilanne.

      Poista
    4. Hienoa, että sinulla menee noin hyvin!

      Aiheesta, paljonko on rittävästi taloudelliseen riippumattomuuteen, on tehty kattavaa tutkimustyötä pörssien hitoriaa vasten. Vastaus on, että tarvitset sijoitusvarallisuutta 25 kertaa vuosikulutuksesi verran . Tällä 4% säännöllä omaisuus ei lopu koskaan.

      200k on liian vähän. 500k riittää juuri ja juuri yksinasuvalle tai perheelliselle jos puoliso käy töissä tai saa tukia. Miltsillä tavallinen perhe pärjää jo mainiosti, mutta ei vielä elä kovin leveästi.

      Poista
  3. Hei € erakko!
    En ole rikas, vain erakko, nyt jo eläkkeellä, eläke noin 2900€ netto.
    Minun tekis vaihtaa vuoden 2005 volkkari vähän uudempaan, mutta kun sinä sanoit, että "Auto on kuitenkin järjetön investointina".
    Mökillekään ei ole julkisia yhteyksiä ja joskus tekisi mieli käydä jopa Lapissa. Miti täs pitäs tehä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osta noin 10k€ maksava käytetty auto, jolla ajettu alle 100 000km ja vuosimalli uudempi kuin 2015. Halpoja ja helppoja kilometrejä 😀

      Poista
  4. Pakko kommentoida autoa. Minulla on n. 2 milj e varallisuus (yrityksen arvo + asuntoja + osakkeita). Ajan edelleen alle 10 000e autolla ja tulen ajamaan varmaan hamaan tappiin asti. Kyllä ne rahat voi laittaa muuallekin, vaikka kivaan elämään.

    VastaaPoista