Rahapelimarkkinoista ja Suomesta puhuttaessa ei voida välttää puhetta maamme lainsäädännöstä. Ahvenanmaata lukuun ottamatta Suomessa vallitsee valtiollisen yhtiön monopoli rahapelaamiseen. Aina aika ajoin nousee keskusteluun kysymys siitä, että olisiko syytä muuttaa lainsäädäntöä ja joskus keskustelu aiheesta on kiivastakin. Painetta muutokselle antaa mm. se, että hiljattain uutisoitiin suomalaisten urheiluseurojen olevan tyytymättömiä tilanteeseen. Siihen keskitymme artikkelimme loppupuolella, mutta alkuun on hyvä luoda katsaus vallitsevaan tilanteeseen.
Rahapelaaminen netissä
Rahapelaaminen on muuttunut valtavasti viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Keskeisessä roolissa tässä on ollut internetin leviäminen. Sen myötä internetiin alkoi ilmestyä yhä enemmän ja enemmän online casino -sivustoja, joiden avulla oli mahdollista saada kasinokokemus virtuaalisesti, nopeasti ja vaivattomasti. Internet poisti rajat ja tämä vaikeutti myös valtiollisten rahapelimonopolien asemaa. Näin kävi myös Suomessa, kun kansalaisille tuli saataville monia eri vaihtoehtoja. Hiljalleen yhä useammat ulkomaalaiset nettikasinot tarjosivat palveluita myös suomeksi. Lisäksi vedonlyönti urheilutuloksista tuli mahdolliseksi myös ulkomaisten palveluiden kautta. Tämä kaikki iski Suomen rahapelimonopoliin.
Mistä Suomen rahapelimonopoli oikein juontaa juurensa?
Suomen rahapelilainsäädännön juuret juontavat kauas historiaan, aina vuoteen 1919, jolloin maan raviseurat organisoivat itselleen raviurheilun keskusjärjestön. Vuonna 1924 perustettiin Suomen Kuninkuusravit ja virallinen ravipelaaminen alkoi vuonna 1928 Helsingin Pohjoissataman jään toimiessa ravien näyttämönä. Toinen merkittävä rahapelaamisen askel otettiin niin ikään 1920-luvulla, kun ensimmäiset raha-automaatit ilmestyivät Suomeen. Niiden takana olivat yksityiset liikemiehet, jotka järjestivät Suomeen pajatsotyylisiä raha-automaatteja Saksasta. Kansalaiset pelasivat, mutta pian nousi kritiikkiä siitä, että liikemiehet hyödynsivät kansalaisten pelinintoa.
Tärkeä vuosi lainsäädännön kannalta on vuosi 1933, jolloin annettiin asetus, jonka mukaan ainoastaan hyväntekeväisyysjärjestöillä oli oikeus raha-automaatteihin. Tätä seurasi kilpailu järjestöjen välillä ja lopulta vuonna 1938 pelitoiminnan harjoittaminen päätyi yhden yhdistyksen yksinoikeudeksi. Monien eri vaiheiden ja eri pelikohteiden jälkeen Suomessa on edelleen yhden tahon monopoli rahapelaamiseen, paitsi Ahvenanmaan alueella. Viime aikoina on kuitenkin käyty keskustelua järjestelmän järkevyydestä.
Urheiluseurat eivät pidä nykytilanteesta
YLE:n ruotsinkielinen sivusto uutisoi hiljattain, että Suomen urheiluseuroissa ollaan tyytymättömiä vallitsevaan tilanteeseen. Monet urheiluseurat haluavatkin lisensoidut markkinat Suomeen. Kysely on varsin kattava, sillä kyselyyn vastasi 24 seuraa. Monet seurat kannattavat lisenssimallia monopolin sijaan. Enemmistö vastanneista on myös huolissaan siitä, miten huippu-urheilu rahoitetaan tulevaisuudessa. Seuroja kismittää se, että taholle, joka pyörittää monopolia ja jota pidetään tehottomana, ei löydy vaihtoehtoja. Lisäksi seuroja harmittaa se, että rahat kiertävät ammattiliittojen kautta: niitä pidetään byrokraattisina ja niiden katsotaan haukkaavan liian ison palan kakusta. Yksi seurajohtaja pitää vallitsevaa monopolitilannetta urheilun kannalta erittäin huonona.
Lisenssimarkkinat tilalle?
Vaihtoehdoksi esitetään lisenssimarkkinoita. Tässä skenaariossa nykyinen monopoli kilpailisi kaupallisten yritysten kanssa. Valtio puolestaan saisi lisätuloa 18 prosentin peliveron kautta. Tämä on käytössä Ruotsissa, jonka monopolijärjestelmä tuli tiensä päähän ulkomaisten nettipelien suosion takia.
Tässä kohdin on tärkeää tehdä ero monopolitahon ministeriöiden kautta jaettavan yleishyödyllisen tuen ja yhtiön sponsoroinnin välillä. Nämä ovat eri asioita ja sponsorointi ei ole hyväntekeväisyyttä vaan se on markkinointia. Sen on tarkoitus kasvattaa voittoa ja vahvistaa brändiä. Kyseinen rahapelien monopoliyhtiö on ainut rahapeliyhtiö, jolla on lupa sponsoroida urheilua maassamme. Tämä tarkoittaa sitä, että kokonainen toimiala jää monopolin myötä sponsoroinnin ulkopuolelle – ja tämä toimiala on erittäin myötämielinen urheilun sponsoroimiseen. Urheiluseurojen harmitus on siis ymmärrettävää. Monopolin rikkomisesta seuraa myös rangaistus: esimerkiksi Jokerit sai vuonna 2015 uhkauksen 100 000 euron sakosta, johtuen yhteistyöstä ulkomaisen rahapelitoimijan kanssa.
Seurojen kanta vaikuttaa olevan selvä tässä asiassa. Nyt jäämme odottamaan sitä, että huomioidaanko se päättävällä taholla ja näemmekö myös Suomessa Ruotsin kaltaisen lisenssijärjestelmän.