lauantai 19. marraskuuta 2016

Matalien korkojen sukupolvi

Tädin autolaina


Matalat korot
Muistan, kuinka 90 -luvulla vanhapiikatätini otti autolainan uuden punaisen Peugeotin hankintaan. Hän kertoi meillä käydessään, että autolainan vuosikorko oli 15%.
 
Samaan aikaan, eli 90 -luvun laman ollessa pahimmillaan monia yrityksiä kaatui korkojen noustessa jopa 20 prosenttiin. Pankit hyödynsivät tilanteen, ajoivat tarkoituksella yrityksiä ja yrittäjiä konkurssiin, ostivat pakkohuutokaupoissa yritysten omaisuuden itselleen ja myivät sitten kovalla voitolla eteenpäin. Yrittäjien perheitä hajosi, itsemurhat olivat yrittäjien keskuudessa yleisiä ja osa tuon ajan yrittäjistä maksaa velkojaan edelleen.

Olemmeko unohtaneet?


Me, siis minä ja varsinkin minua nuorempi sukupolvi olemme saaneet nauttia poikkeuksellisen matalista koroista koko aikuisikämme. Pienituloisilla perheillä on valtavan suuria asuntolainoja ja asuntojen arvotkin ovat kehittyneet myönteisesti paria viime vuotta lukuunottamatta.

Ennen pankkiin mentiin nöyrinä lakki kourassa. Nyt lainan saaminen on melkein itsestään selvää ja pankit suorastaan mainostavat lainan ottamista. Blogeissa pohditaan, kannattaako lainoja ylipäätään maksaa takaisin. Aki Pyysing kiteytti hyvin jossain kirjoituksessaan, että näillä koroilla lainan nostamatta jättäminen on lähinnä vakuuksien väärinkäyttöä.

Välillä omaan mieleeni hiipii ajatus siitä, että olemmeko tässä suhteessa sokea sukupolvi. Olemme kasvaneet siihen, ettei rahasta tarvitse maksaa mitään. Kun katsoo historiaa vähän pidemmälle, tilanne näyttääkin hyvin toisenlaiselta. Jossain on perusteltu, etteivät korot voi nousta niin pitkään kun taloustaantuma jatkuu. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, 90 -luvulla korot karkasivat käsistä nimenomaan juuri laman seurauksena.

Velkavivun käytöstä sijoittamiseen


Minulla 17 000 euroa sijoituslainaa (alunperin 20 000€), joka tosin seisoo tällä hetkellä käteisenä arvo-osuustilillä odottamassa otollista hetkeä. Sen lisäksi saan koska tahansa nostettua Nordnetin Superluottoa 25 000 euroa. Olen kirjoittanut velkavivun käytöstä aiemminkin ja voit lukea suunnitelmiani velkavivun käytöstä täältä.

Olen siis valmis tarvittaessa ottamaan aika vahvankin velkavivun käyttöön, mutta sopivaa hetkeä ei vaan tunnu ilmaantuvan. Samalla tiedostan, että tilanne korkojen osalta voi muuttua paljonkin seuraavan kymmenen vuoden aikana ja lopullinen tavoitteena on olla velaton siinä vaiheessa kun saavutan taloudellisen riippumattomuuden.


 Image courtesy of Stuart Miles at FreeDigitalPhotos.net
Jos pidit artikkelistani, jaa se kavereillesi alla olevilla painikkeilla!

Avaa ilmainen osaketili Nordnetiin

  • Tilin avaaminen ei maksa mitään.
  • Osakkeiden säilyttäminen ei maksa mitään.
  • Superrahastoihin sijoittaminen ei maksa mitään.
Lue lisää

7 kommenttia:

  1. Odotatko vielä sitä isoa romahdusta =D

    VastaaPoista
  2. Aika epätodellisilta nämä nykyiset "korot" kyllä tuntuvat. Ei tarvitse tosin katsoa kuin itänaapuriin, niin johan on eri lukemat tiskissä. Väistämättähän tästä korkojen on noustava, mutta kovasti sitä talousviisaat sanovat, että matala korkotaso on uusi normaali.

    Monessa mielessä näin voi ollakin, maailma ja Suomikin näyttää kuitenkin nyt aika erilaiselta kuin esim. 90-luvun laman aikoihin. Eurokin tuo oman vakautensa, vaikka toki myös kahleensa. Korkeat korot (> 10 %) liittyvät yleensä poikkeustilanteisiin, jotka jäävät toivon mukaan aika lyhytaikaisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yli 10% korot tuntuvat aika kaukaisilta ja ovat tosiaan lyhytaikaisia ilmiöitä. Nykyisillä arvostustasoilla kuitenkin jo 5% korko voi tehdä velkarahalla sijoittamisen tappiolliseksi.

      Tiedätkö muuten, mitä kautta Venäjän bondeihin voisi sijoittaa? Venäjä voisi olla tällä hetkellä sopivan hyljeksitty sijoituskohde.

      Poista
    2. Kyllä vain, asuntosijoittaminen velkavivulla esimerkiksi loppuisi aika nopeasti. Olenkin miettinyt korkosuojauksia nyt kun ne vielä olisivat edullisehkoja. Ei ole minulla valitettavasti kokemusta Venäjän bondeista.

      Poista
  3. Nykytilanne on verrattavissa varmaankin 80-luvun lopun nousuvuosiin jolloin rahaa myös viskottiin minne sattuu erittäin löyhin perustein. Sitten iski tosiaan 90-luvun lama joka vaikuttaa vieläkin 80-luvulla syntyneiden nyt kolme-neljäkymppisten vanhempiin ja joka heihin itseensä. Ainakin itselläni on vahvat muistikuvat kun koulussa pyyhekumit puolitettiin, vihkot olivat kierrätettyä vessapaperia josta meni kynä läpi eikä toiselle puolelle sivua voinut kirjoittaa koska toisen puolen jälki tuli vahvasti läpi, jne. Sen vuoksi olen suhtautunut nykyiseen tilanteeseen varauksella ja koitan pitää lainamääräni mahdollisimman pienenä ja maksaa sitä vaadittua kovemmalla vauhdilla pois, en usko hyvän tilanteen jatkuvan ikuisesti.

    90-luvulla syntyneillä ei välttämättä ole muistikuvia tai taitoja käsitellä lapsuutensa niukkuutta ja heillä on suurempi riski sortua luulemaan että matalat korot jatkuvat hamaan tappiin saakka ja rahaa voi käyttää surutta. He ovat nyt juuri siinä 20-30v iässä jossa otetaan autolainat, asuntolainat, sisustuslainat, yms. ja perustetaan perhettä, ilman tietoa menneistä talousromahduksista heillä voi olla kovat ajat edessä kun korot jossain vaiheessa pomppaavat kovaan nousuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoituksesi vastaa täsmälleen omia ajatuksiani!

      Toisaalta saatamme olla väärässä ja voi toki olla, että maailman muuttunut pysyvästi. Vaikea kuitenkan uskoa että näin olisi.

      Poista