lauantai 11. helmikuuta 2017

Kovat arvot

Kovat arvot
Minulla nousee aina karvat pystyyn, kun joku alkaa puhumaan nykyajan kovista arvoista. Nykyajan kovista arvoista puhuvat eivät ole tutustuneet lähihistoriaan eivätkä tiedä mistä puhuvat. Ihmisillä on omituinen harhakuva siitä, että ennen kaikki oli paremmin. Totuus on kuitenkin aika karua. Kerronpa pappani tarinan - se tuo mukavasti perspektiiviä nykyaikaan.

Pappani tarina


Pappani oli hiljainen ja nöyrä mies. Ainoa elämänohje, jonka oma isäni häneltä sai, oli lyhyt tokaisu "naisia pitää aina totella". En ollut läheinen pappani kanssa. Ollessani lapsi, kävimme melko usein mummolassa, mutta pappa ei puhunut yleensä mitään. Hän viihtyi parhaiten liiterissä halkoja hakkaamassa, eikä osannut oikein kommunikoida lastenlasten kanssa. Hänen tarinansa kuulin vasta hänen kuolemansa jälkeen kymmenisen vuotta sitten.

Neljävuotiaana Jussi, tuleva pappani, asui äitinsä kanssa pienessä mökissä Pihtiputaalla. Minulla ei ole tietoa hänen isästään. Äidille sattui tapaturma - hän löi kirveellä jalkaansa avatessaan avantoa pyykinpesua varten. Haava tulehtui ja äidille nousi kova kuume. Muutaman päivän kuluttua äiti menetti kokonaan tajuntansa. Nelivuotias Jussi valjasti hevosen, laittoi pulkan perään ja ajoi äitinsä kaupunkiin. Kuinka moni nelivuotias nykyään tekisi saman? Kaksi sairaalaa, terveyskeskusta, tai millä nimellä hoitopaikkoja siihen aikaan kutsuttiinkaan, eivät ottaneet heitä vastaan. Vasta kolmannessa paikassa he pääsivät sisään.

Äiti jäi sairaalaan ja Jussi palasi kotiinsa. Voin kuvitella miltä tuon ikäisestä lapsesta tuntui asua yksin kotona jossain Pihtiputaan korvessa. Kun äidistä ei ollut kahteen viikkoon kuulunut mitään, Jussi palasi kaupunkiin. Sairaalassa sanoivat että "ei täällä ole ketään sen nimistä". Jussi jäi itsepäisesti sinne kertomaan, että kyllä hän äitinsä tänne toi. Sitten joku muisti "Ai niin, olihan täällä sen niminen. Mutta se kuoli jo pari viikkoa sitten. Sehän on jo haudattukin".

Jussi joutui huutolaispojaksi. Toisin sanoen hänet huutokaupattiin sille, joka suostui pienimmällä korvauksella pitämään hänestä huolta. Huutolaisajasta ei tiedetä paljoakaan, mutta ainakin hän sairastui aliravitsemuksen takia riisitautiin. Jussi oli lyhytkasvuinen vielä aikuisenakin, mikä oli seurausta lapsena sairastetusta riisitaudista.

Sodan pappa sentään vältti. Hän oli töissä kenkätehtaalla ja koska sotilaille tarvittiin kenkiä, hän työskenteli siellä koko sota-ajan. Aikuisikänsä hän eleli sulkeutuneena, töitä tehden, halkoja hakaten, mattoja kutoen, kelloja viritellen ja himmeleitä rakennellen. Yksinkertaista elämää. Hän eli kuitenkin 94 -vuotiaaksi.

Meidän pullamössösukupolvemme


Ja nyt meidän pullamössösukupolvemme valittaa siitä, kuinka kovat arvot vaativat työelämässä niin paljon ja sosiaalitukikin on vain 1 300 euroa kuukaudessa. Asumistuilla tuetaan, lapsilisiä maksetaan ja työttömyyskorvaukset tulee tilille. Kyllä tämä nykyajan elämä on kovaa. Olisinpa elänyt sata vuotta aikaisemmin, silloin kaikki oli niin hyvin, kun markkinataloutta, pörssejä tai mitään muutakaan pahaa ei oltu vielä keksitty!


Image courtesy of stockimages at FreeDigitalPhotos.net
Jos pidit artikkelistani, jaa se kavereillesi alla olevilla painikkeilla!

Avaa ilmainen osaketili Nordnetiin

  • Tilin avaaminen ei maksa mitään.
  • Osakkeiden säilyttäminen ei maksa mitään.
  • Superrahastoihin sijoittaminen ei maksa mitään.
Lue lisää

17 kommenttia:

  1. Amen! Kiitos, kun jaoit pappasi tarinan. Olen joskus itsekin kirjoittanut samasta aiheesta, mutta tulipa mieleeni toinenkin tarina.
    Isoäitini isä oli jo pienenä poikana mennyt isompaan taloon renkipojaksi. Isäntäväki söi hyvin, mutta palvelusväelle keitettiin keittioa perunankuorista. Isoisoisäni olisi varmasti kärsinyt aliravitsemuskesta tällä ruualla, mutta sattuipa eräs onnekas tapaus. Talvella talon tamma varsoi, mutta varsa kuoli pian syntymän jälkeen. Talon isäntä käski isoisoisääni lypsämään tammasta hieman maitoa, ettei tammalle tulisi tulehdusta, kun varsa ei ollut imemässä maitoa. Isoisoisäni lypsi ja joikin itse maidon. Hän ei myöskään lopettanut lypsämistä niin kuin olisi hiljalleen pitänyt tehdä vaan hän lypsi tammaa koko talven ja joi ravitsevan maidon. Sillä tavalla hän pysyi terveenä ja kunnossa vaikka ruuaksi oli perunankuorivelliä.
    Isoisoisästäni tuli myös taitava hevosmies ja hän palveli ratsuväessä sota-aikaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska tarina :) Hevosen maito on varmasti terveellistä. Venäjällä on jopa tiloja, joissa tuotetaan hirven maitoa. Voipi olla aika eksoottisen makuista vaan.

      Poista
  2. Näinhän se on. Historiallinen perspektiivi on hankala sovittaa nykyhetkeen, kun muisti ei ylety kuin lapsuuden hyviin hetkiin. Samanlaisia kovia kohtaloita on tapahtumassa tälläkin minuutilla. Tosin tällä hetkellä Euroopan maissa vähemmän kuin vaikkapa Afrikassa.

    Mitä tästä sitten pitäisi ottaa opikseen? Elämme monilla tavoilla mitaten paratiisissa, ja turha valitus ei vättämättä johda mihinkään. Mutta sen ohella, ei tästä varmaan mitään ilmiselvää opetusta löydy. Entisajan kaltainen kova elämä ei ole tavoitteena, eikä lisää kovia arvoja ole tämänkään perusteella mikään ihanne ja tavoiteltava tila. Eletään siis ja yritetään pitää näkökulma hiukan omaa navanympärystää laajempana. Ehkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarinassa välttämättä mitään opetusta ole. Tosin mitä paremmin ymmärrämme historiaamme sitä paremmin osaamme asemoida itsemme ja suhteuttaa oman tilanteemme. Kirjoitus ei ollut kannanotto kovien arvojen puolesta - päin vastoin. Olen mm perustulon kannattaja ja mielestäni vähäosaisista pitää pitää huolta. Mutta välillä tuntuu, että mitä parempaa huolta meistä pidetään, sitä enemmän vaadimme ja valitamme.

      Poista
  3. Kiitos, että jaoit tarinan! En ymmärrä, miksi näistä lähihistorian ajoista vaietaan niin kovin. Omatkin kaikki isovanhemmat ovat Karjalan evakkoja, varmasti aika villiä aikaa ja pakolaisina heitä kohdeltiin uusilla alueilla - vaikka saman maan kansalaisia sentään olivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähihistoriasta todellakin vaietaan! Kuulin viime kesänä, että Tampereella 90 -luvulla yläasteella ei käsitelty Suomen sisällisotaa lainkaan. Se olisi kuulunut historian opetussuunnitelmaan, mutta koska Tampere oli keskeinen paikka sisällisodassa, aihe katsotiin liian araksi vielä 90 -luvulla. Opettajia kielettiin puhumasta asiasta.

      Poista
  4. Ja nyt on muka kovemmat arvot kuin ennen, kyllä tuokin aika kovalta kuulostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, oikeastaan jos joku niin väittää, niin voisi pyytää tarkentamaan asiaa. Pyydänkin seuraavalla kerralla kun joku niin sanoo, että voisitko listata vaikka 10 -asiaa missä suhteessa yhteiskuntamme on kovempi kuin 100 vuotta sitten. Vastapainoksi on aika helppoa listata 10 arvoa, jotka ovat tänäpäivänä pehmeämpiä.

      Poista
  5. Tuttavapiirissäni on muutamia vasemmistoa sympatisoivia henkilöitä. Yritän välillä muistuttaa heille, että tämän päivän suomalainen pienituloinen on moninkertaisesti varakkaampi ja terveempi kuin kehitysmaan keskiluokkaan kuuluva (tai suomalainen hyvätuloinen 50-luvulla). Ei auta, vihat siinä vaan saa päälleen. Ihmiset vertaavat hyvinvointiaan lähinnä naapureihin ja valittavat heti, jos jollain on enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Jos vertaa kaikkiin tällä hetkellä eläviin ihmisiin, pienituloisimmatkin suomalaiset kuuluvat varmasti rikaimpaan prosenttiin. Jos vertaa kaikkiin joskus eläneisin ihmisiin, jokainen suomalainen kuuluu varmaan rikkaimpaan promillen tuhannesosaan :)

      Suomessa kateus voittaa jopa kiimankin - tämä kateus on vasemmiston voimanlähde, jota poliitikot kätevästi lietsovat.

      Poista
    2. Olikohan tuossa arviossa ehkä pientä liioittelua?

      Rikkain prosentti maailman seitsemästä ja puolesta miljardista nykyisestä asukkaasta kattaa vain noin 75 miljoonaa ihmistä. Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on sentään satoja miljoonia ihmisiä melko korkean elintason yhteiskunnissa, ja muissakin maanosissa yhtä rikkaissa oloissa on aika merkittävät määrät ihmisiä (kuten Japanissa, Etelä-Koreassa ja vastaavissa sekä tietysti köyhempien maiden rikkaimmissa kansanosissa). Eivät kai nyt kaikki suomalaiset voi kuulua näiden rikkaiden kansojen rikkaimpaan kymmenykseen, vai kuinka?

      Maailmassa on jonkin arvion mukaan elänyt 107 miljardia ihmistä. 10 000 vuotta sitten oli vain joitakin miljoonia ja 1000 vuotta sitten ehkä 300 miljoonaa. Siispä mahdollisesti 6-7 % ikinä eläneistä ihmislajin edustajista elää nyt. Rikkain promillen tuhannesosa kaikista eläneistä ihmisitä olisi siis päälle sadan tuhannen ihmisen joukko, osa heistä kuolleita, muuta varmasti yllättävän suuri osuus tällä hetkellä elossa. Mutta aika pieni porukka suomalaisia siihen joukkoon on tiensä löytänyt. Ja leipäjonoista heitä voisi olla vaikea löytää.

      Korjatkaa ilmeiset laskuvirheet, jos niitä on.

      Poista
    3. No jaa, tuon auki laskeminen ei ole ihan simppeli juttu, kun siinä pitäisi tulojen lisäksi huomioida ilmainen koulutus, julkinen terveydenhuolto jne.

      Rikkain 10% ei ehkä ole niin kiinnostava köyhän kannalta, kuin köyhin 10%. Eli jos verrataan Suomen köyhimmän 10% elintasoa muiden maiden vastaavaan lukuun, ero on varmasti aika merkittävä.

      Kirjoituksen pointti ei ollut se, kuinka paljon enemmän ihmisiä on nyt, vaan se, että elämä oli ennen paljon kovempaa. Elämä nykyään on paljon helpompaa kuin 100 vuotta sitten.

      Poista
  6. Voi että, sydäntä raastaa kun ajattelee, kuinka aikaisemmin jo ihan pienet lapset joutuivat kokemaan raa'an, aikuisten maailman. Isänikin on monta kertaa kertonut, kuinka hän sai koulussa käydä vain mikäli kotona ei ollut jotain tärkeämpää tekemistä sille päivälle. Ja toisella kymmenellä ollessaan piti jättää koulut ja lähteä töihin tukin uittoon. Hän olisi kyllä halunnut jatkaa opiskeluja, mutta koska oli sisarusparven nuorimmainen, ei siihen ollut varaa.

    Skorpiotar
    pennistamiljoonaksi.blogspot

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei ollut ruokaa, kuoli nälkää ja ilman asuntoa paleltui halkopinon alle, kuten Rautavaara jossain laulussaan kertoi. Lapsuutta ei liiemmin arvostettu ennen - se oli lähinnä jonkinlainen pakollinen vajaamielisyyden tila ennen aikuistumista.

      Poista
  7. Kiitokset tästä! Minuakin on välillä maailmalla reissatessa hieman jopa hävettänyt kun köyhistä oloista tulevat nuoret kertovat miten keräävät rahat kasaan korkeakoulun lukuvuosimaksuihin. Siinäpä sitten kiva kertoa, että meillähän yliopistotkin on ilmaisia ja suurin osa saa vielä siitä rahaakin..

    Ja jälleen kerran, en minäkään vastusta esim. opintotukea ja olen sitä itsekin toki nostanut. Kerrassaan hieno juttu että olemme näinkin tukevan yhteiskunnan saaneet aikaiseksi. Mutta ainaista valitusvirttä en jaksa ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari viikkoa sitten oli uutisissa juttua, kuinka opiskelijajärjestöt ovat protestoineet sitä, että opiskelijat kokevat toimeentulonsa pieneksi. Esimerkiksi ulkomaan lomamatkoihin ei ollut varaa. Aika paksua tekstiä mielestäni.

      Itse pärjäsin opinto- ja asumistuilla opiskeluajan mainiosti, eikä ulkomaanmatkat käynyt edes mielessä - keskityin nimittäin opiskelemaan silloin.

      Poista
  8. Koskettava tarina, omia arvoja voi halutessaan puntaroida arvotestillä:
    https://arvoja.wordpress.com

    VastaaPoista