lauantai 2. helmikuuta 2019

Vittuilu on välittämistä

Vittuilu on välittämistä
"Haista Tero paska", suutahdin avotoimistossa muutama kuukausi sitten kollegalleni, joka istui muutama sermirivi taaempana. Toisen yksikön ihmiset vieressä pyörittelivät silmiään järkyttyneen näköisinä.

Puolitoista vuotta sitten. Firman koulutus. Paikalla 30 henkilöä. Olin kouluttajana ja jengi oli jaettu viiteen tiimiin, joista jokainen ohjelmoi yhtä palvelua, joista oli tarkoitus muodostua kokonainen järjestelmä. Yksi palveluista lakkasi toimimasta kesken kaiken ja toisen tiimin hommat pysähtyivät. Lähdin harppomaan salin yli ja sanoin kuuluvalla äänellä "Tero perkele, tehdään ne muutokset kehitysympäristöön eikä rikota tuotantoa!" Kaikki puheensorina lakkaa kuin seinään ja yht'äkkiä salissa on hiiren hiljaista. Kaikki tuojottavat minua. Tero nousee seisomaan, levittelee käsiään ja sanoo "Ei mitään hämminkiä jatkakaa vaan.". Jengi tajuaa, että kyseessä on joku sisäpiiriläppä ja rentoutuu.

Mitä edellä mainitut esimerkit kertovat minun ja Teron väleistä? Moni luulee, ettemme oikein tule toimeen. Kollegat, jotka eivät meitä tunne, ihmettelevät, miten olen voinut käyttäytyä noin. Tero muuten käyttäytyy minua kohtaan samalla tavalla. Tällä viikolla hän vertasi IT - taitojani eläkkeellä olevien vanhempiensa ATK -taitoihin ja sanoi minua tyhmäksi.

Totuus on kuitenkin aivan toinen. Tunnemme Teron kanssa toisemme niin hyvin, että voimme vittuilla toisillemme. Se on hienoa. Kaikki palaute on välittämistä ja vittuilu on palautteista aidoin ja arvokkain. Tässä täytyy muuten ymmärtää, että vittuilulla on kaksi eri muotoa - hyväntahtoinen vittuilu ja pahantahtoinen vittuilu. Omien (tilastollisessa mielessä rajallisten) kokemusteni valossa, tätä hyväntahtoista vittuilua esiintyy Itä-Suomessa, kun taas länsi-suomalaisten vittuilu voi olla hyvinkin pahantahtoista.

Vittuilu on taidetta, jota kaikki eivät ymmärrä. Vittuilu on vähän niinkuin sarkasmi - se vaatii älykkyyttä myös kuulijalta. Haastava laji, mutta koen olevani siinä aika hyvä.

Nyt minulla vaihtuu työpaikka. Tiedän, että uudessa työpaikassani vallitsee kulttuuri, jossa ei vittuilla. Arvaa, mitä nykyisestä työpaikastani jään kaipaamaan eniten?


Avaa ilmainen osaketili Nordnetiin

  • Tilin avaaminen ei maksa mitään.
  • Osakkeiden säilyttäminen ei maksa mitään.
  • Superrahastoihin sijoittaminen ei maksa mitään.
Lue lisää

17 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutulta. Käyttäydymme juurikin näin yhden työkaverin kanssa, jonka kanssa olemme olleet samassa työpaikassa yli kymmenen vuotta. Muut ihmiset pyörittelevät silmiään, jos eivät tajua, että kyse on hyväntahtoisesta läpästä. Kenellekään muulle töissä ei voi ihan samalla tavalla vittuilla. Se on tosiaan taitolaji ja vaatii vastapuolelta samalla aaltopituudella olemista.=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, hyväntahtoinen vittuilu synnyttää ihmisten välille vahvemman siteen kuin esimerkiksi toisten kehuminen :)

      Poista
  2. Kaikkea hyvää uuteen työpaikkaan! Eikö Tero vois lähteä sun mukaan sinne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Ei se ole ollenkaan mahdotonta, kunhan työsopparin rekrykieltoaika ensin umpeutuu...

      Poista
  3. Olen kanssasi hyvin vahvasti samaa mieltä. Aiemmissa työpaikoissa vittuilu on kuulunut vahvasti päiväohjelmaan ja siinä on ollut sitä elämisen fiilistä. Nykyinen paikkakin on kiva, mutta en tunne ketään niin hyvin, että voisin vittuilla ja kaipaan tätä suunnattomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on raskasta kun pitää olla koko ajan poliittisesti korrekti. Eräänlaista puolivaloilla elämistä.

      Poista
    2. Poliittinen korrektius on niin raskasta. Valitettavasti sitäkin pitää välillä harrastaa.

      Poista
    3. Ronski huumori on muuten loistava tapa purkaa stressiä. Muistan joskus kun yks toimari otti pultit siitä kun hommat meni totaalisen vituiks ja jengi vaan nauroi asialle ja heitti läppää siitä. Kun asiat menee tarpeeksi pahasti pieleen ja kaikki keinot on käytetty, ei jäljelle jää muuta kuin huumori viimeisenä selviytymiskeinona.

      Poista
    4. Mä olen monta kertaa sanonut pomolleni, että kannattaa oikeasti huolestua vasta sitten kun pieleen menneillä tai muuten vaikeilla asioilla pelleileminen loppuu. Silloin on asiat todella huonosti.

      Välillä huumori on todella roisia ja kyytiä saa yksi jos toinenkin asia tai henkilö. Itse ainakin saan työpäivästä paljon irti jos jostain täysin perseellään olevasta asiasta keksii vaikka jonkun nokkelan analogian, joka parhaimmillaan jää vielä elämään avokonttorilegendana.

      Olen yhtä lailla miettinyt, että jos työpaikka vaihtuisi niin luultavasti möläyttäisin jotain hyvinkin pian ja siitä se "alamäki" taas alkaisi :) Se on vaan niin osa elämää..

      Poista
    5. Asiat ei ole koskaan niin huonosti, etteikö roisi huumori sitä vielä vähän pahentaisi :)

      Poista
  4. Itselläni hyvän tahtoinen naljailu on kulkenut aina mukana. Jokaiselta työpaikalta on löytynyt aina joku kelle voi kuittalla. Itsekkin kun suhtautumaan vittuiluun huumorilla, niin hyvät vittuilu kaverit löytyy noin puolessa vuodessa. Joissain työpaikoissa huumoriani on katsottu kieroon aluksi. Vittuilu kulttuuri lähtenyt kuitenkin hyvin käyntiin, kun "vahingossa" tekee itsestään naurun aiheen. Silloin ihmiset yleensä alkavat kuittailemaan melkein tahtomattaan. Tuosta pisteestä ei ole enää paluuta jäykistelyn pariin.

    Terveisiä kaakosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, jos ei osaa nauraa itselleen, homma ei toimi. Lisäksi jollain ihmisillä on jotain aiheita, mitkä on liian arkoja. Vittuilun kirjoittamattomiin herrasmiessääntöihin kuuluu se, ettei kaikista ihan arimpiin aiheisiin kajota. Mut sekin riippuu tyypistä, kuinka pitkälle voi mennä.

      Poista
  5. Hyvä naljailu on nautittavaa, mutta sen kanssa pitää olla huolellinen. Pallottelun pitää tapahtua vain niiden välillä, jotka pystyvät pallottelemaan, muuten mennään kiusaamisen puolelle. Kaikilla on myös tiettyja alueita, joita sopii välttää, ylipainoinen voi kertoa, että hänen kroppansa ei ole temppeli vaan katedraali, mutta muiden ei sovi huomautella siitä. Miesten kesken voi usein todeta, että "tuolla ulkonäöllä sinulla on loistava ura radiossa", mutta samaa ei yleensä sovi heittää naisille. Keskinäinen luottamus on myös tärkeää, uudet henkilöt pitää ottaa kevyesti sisään, ei jättää huomioimatta, mutta ei myöskään heittää pahoja alussa.

    Kun varotoimet on hoidettu ja turvasanat ovat whiteboardilla, voi leppoisasti kysya työtoverilta "oletko miettinyt uranvaihtoa jääjusteerisahan alamieheksi" ja kun tämä ei kuitenkeaan aukea, voi kysyä anti-Mensan jäsenyydestä tai olettaa kohteliaasti "ÄO:si ylittää varmaan kengännumeron, mutta oletko miettinyt suoraa kulmaa haasteena?" Metaforia voi sopivasti sotkea "Sulla ei ole kaikki muumit kanootissa". Tai vain todeta simppelisti "Tähän on kaksi oikeaa ratkaisua, valitsit kolmannen".

    Herjaaminen on huomioimista ja mitä luovempi ja enemmän ajattelua vaativa herja, sitä enemmän huomioimista. Mutta tulitikkuleikkiähän herjaaminen on ja samalla kun ymmärretään että hauskuus ja hyvä fiilis tulee siite, että rikotaan normeja, niille normeille on syynsä ja varotaan, että ei vahingoiteta työtövereita.

    kiravuo

    VastaaPoista
  6. Nykyiseen työpaikkaani hakiessa tuleva esimieheni kysyi haastattelussa että kuinka hyvin kestän vittuilua :D. Koko työporukkamma heittää toisilleen kokoajan kevyttä kenttävittuilua ja olen viihtynyt suunnattoman hyvin! Ymmärrän kyllä että ihmiset ovat erilaisia mutta elämä on kovin raskasta jos ei pysty itselleen ja pienille vastoinkäymisille nauramaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että asia selvitettiin jo haastatteluvaiheessa :)

      Poista