lauantai 4. maaliskuuta 2017

Oon melkein syytön!

"Oon melkein syytön syytön syytön syytön" - Nylon Beat

Oon melkein syytön!
Onneksi Nylon Beatin mankumista ei enää tarvitse kuunnella. Vielä 15 -vuotta takaperin siltä oli aika mahdotonta välttyä. Maailma on siis ainakin tässä suhteessa parempi paikka kuin ennen.

Syyllistetäänkö meitä, vai syyllistämmekö itse itseämme?


Havahduin asiaan Motonetin parkkipaikalla, kun olin ostanut 2,90 euron arvoisen hiomakiven ja mietin mielessäni, että tähänkin meni rahaa. Muutaman euron ostokset ei yleensä tunnu missään, mutta olin samana päivänä käynyt työkavereiden kanssa peräti 19 euroa maksaneella lounaalla ja ostanut tyttärelleni 29 euroa maksaneen nuken. Kun tähän lisätään vielä edellisen illan leffassakäynti, niin huomasin tuntevani syyllisyyttä ostoksistani.

Eikä siinä vielä kaikki. Painoni on noussut. En ole pahasti ylipainoinen, mutta vyötäröä on alkanut vähän kertymään ja tunsin morkkista myös siitä, että kallis lounas oli erittäin rasvainen hampurilaisannos, jonka kyytipojaksi olin vielä ottanut oluen. Myös edellisenä iltana tuli juotua muutama olut. Lehdet, Internet ja televisio toitottavat kasvisten perään ja tunsin syyllisyyttä myös ruokavalioni takia. Lehdet jaksavat kirjoittaa siitä, kuinka kuta kuinkin kaikki mahdollinen aiheuttaa syöpää, sydänsairauksia ja diabetesta.

Jäin miettimään asiaa ja tajusin lisäksi tuntevani syyllisyyttä myös luonnon takia, koska käytän paljon autoa ja energiaa. Kun käyn vaatekaupassa, tunnen syyllisyttä kehittyvien maiden lapsityövoimasta ja kun syön, tunnen syyllisyyttä nälkää näkevien puolesta.

Älä ymmärrä väärin. En oikeasti murehdi näitä asioita juurikaan. Kyse on enemmänkin ohimenevästä ajatuksesta, tunteesta tai mielikuvasta. Uskon, että meillä kaikilla on samanlaisia ajatuksia. Kun heität ruokaa roskikseen alitajuntasi loihtii puoleksi sekuniksi mieleesi nälkiintyneen lapsen tai kun ostat jotain pientä, tunnet negatiivisen välähdyksen siitä, kuinka rahaa on taas palanut kaikkeen turhaan.

Osittain tämä voi olla itse aiheutettua - esimerkiksi säästämistavoitteeni ja taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu ovat itse itselleni asettamia päämääriä, joiden seurauksena saatan tuntea syyllisyyttä lepsun rahankäytön takia.

Iso osa on kuitenkin yhteiskunnan ja median ruokkimaa syyllisyyttä. Teit mitä tahansa, sillä on haitallisia vaikutuksia hiilijalanjälkeesi, muihin ihmisiin, omaan terveyteesi tai jonkun muun terveyteen. Tai jos ei ole, niin ainakin joku muu on joskus aikaisemmin joutunut kärsimään asian eteen ja sinut on kasvatettu tuntemaan syyllisyyttä, jopa siitä että kaikki on hyvin. Kaikilla kun asiat eivät ole hyvin.

Elämä ilman syyllisyyttä


Miltähän tuntuisi elää luolamiehenä tai eläimenä ilman syyllisyyttä? Luolamiehen ei tarvinnut murehtia siitä, kuoleeko saaliseläimet sukupuuttoon, eikä eläinten tarvitse miettiä tekojensa seurauksia esimerkiksi paritteluasioissa - kun eteen osuu hyvän näköinen naaras kiima-aikana, voi eläin heittää siemenet vakoon ilman sen suurempaa syyllisyyttä tai moraalisia seurauksia.

Pienen ihmisen vastuu


Onko vastuunkanto meidän osamme? Olemme monessa suhteessa etuoikeutettuja ja älymme on mahdollistanut meille loistavat elinolosuhteet. Onko se on tuonut meille samalla myös vastuun koko maapallosta?

Toisaalta, ihminen näkee ehkä itsensä vähän liian tärkeänä tässäkin suhteessa. 99% lajeista on kuollut sukupuuttoon tähän mennessä ja tulee kuolemaan jatkossakin, tekipä ihminen mitä tahansa. Vaikka tuhoaisimme lähes kaiken elämän maan päällä, niin ajan saatossa uudet lajit kehittyisivät ja elämän kiertokulku jatkuisi.

Ei pienen ihmisen tarvitse olla vastuussa kaikesta. Ihminen on monessa suhteessa puutteellinen, kuten kaikki muutkin lajit. Meillä on oikeus olla sellaisia.


Image courtesy of Idea go at FreeDigitalPhotos.net
Jos pidit artikkelistani, jaa se kavereillesi alla olevilla painikkeilla!

Avaa ilmainen osaketili Nordnetiin

  • Tilin avaaminen ei maksa mitään.
  • Osakkeiden säilyttäminen ei maksa mitään.
  • Nordnetin pohjoismaisiin indeksirahastoihin sijoittaminen ei maksa mitään.
Lue lisää

11 kommenttia:

  1. Eläkäämme siis tyytyväisinä elämäämme :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä minäkin tunnen syyllisyyttä. En syö juurikaan lihaa, mutta jos syön, tunnen syyllisyyttä. Jos syön kasvisruokaa, kun muut syövät lihaa, tunnen syyllisyyttä erilaisuudestani. Jos ajan autolla, tuhoan maapalloa, jos pyöräilen jalkakäytävällä, pilaan jonkun huutelijan päivän (ja omani). Rahanmeno aiheuttaa syyllisyyksistä pahinta lajia, sillä rahaa ei saa nopeasti lisää. Omantunnon fiiliksiä pystyy keventelemään nopeasti ja unohtaminen auttaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onneksi näitä ei ole tapana jäädä kauemmaksi aikaa miettimään. Tekipä niin tai näin, niin aina löytyy joku syy tuntea syyllisyyttä...

      Poista
  3. Hyvää pohdintaa! Minusta "syyllistyminen" on hyväksi siihen pisteeseen asti, jos se oikeasti laittaa meidät tekemään muutoksia. Joko oman ja/tai muiden hyvinvoinnin eteen. Minusta meillä ihmisillä on älymme ja sen suomien voimien myötä myös isompi vastuu elinympäristöstämme.

    Ei sikäli, luonto kyllä pitää huolen itsestään ja eiköhän me ihmisapinatkin täältä pallolta kadota enemmin tai myöhemmin.. mutta kivempi tietty jos selvittäisiin täällä vähemmillä muiden ja itsemme syyttelyillä :)

    Disclaimer: Kommentoija tuntee jatkuvaa syyllisyyttä siitä, että tekee työkseen sitä mistä tykkää ja saa rahaa, eikä sitä mikä kenties pelastaisi maailman.. ainakaan vielä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutoksien tekemisestä tuli mieleen, että myös hyvää tarkoittavilla muutoksillakin voi saada pahaa aikaan. Jossain, muistaakseni Yellowstonen kansallispuistossa, joskus 50 -luvulla yrittivät tehdä kaikenlaisia muutoksia ja kaikkien muutosten seuraukset olivat katastrofaalisia. Luonnon syy-seuraussuhteet oli vaan liian monimutkaisia ihmisen hallittavaksi.

      Poista
  4. Itsellä ihan samanlaisia kokemuksia. Talvella kävin Tokmannilla ja ostin tarjouksesta pattereilla toimivia hautakynttilöitä. Olivat tarjouksessa ja minusta ajatuksena Niiiiin hyviä, ei tarvitse heittää heti ensimmäisen kerran jälkeen pois. Hinta oli muistaakseni 2 euroa kappaleelta (millä olisi saanut kaksi normikynttilää). Mietin myös mielessäni, että ainahan nämä voi palauttaa..
    Kotiin päästyäni avasin paketin ja tajusin että kynttilä syö neljä isoa patteria. Neljä. Tiedätkö paljon isot patterit maksavat? Totesin seuraavan päivän kauppareissulla, että Paljon. Jäivät kauppaan. Kuulin myös että mummot varastavat toisten haudoilta tavaroita ja vievät niitä omien haudoille.. Olin siis tyrmistynyt, että voisin menettää kynttilät heti kättelyssä.
    No miten toimin? Annoin anoppikokelaalle kaksi niistä joululahjaksi. Ilman pattereita :D jälkikäteen mietin, että mitäköhän se anoppi lahjastani mahtoi miettiä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja siis en voinut palauttaa kynttilöitä, koska olivat tarjoustuotteita. Vielä noita pari kaapinperukoille jäi pyörimään.. :(

      Poista
    2. Joskus järkytyin, kun ostin tyttärelleni lelun Brion lelukaupasta. Lelu maksui 30€ (oli halvin minkä mikä kelpasi lapselle. useimmat maksoivat 70€ luokkaa) ja kun menin kassalle, ilmeni ettei siinä ole pattereita ja patterit maksavat 10€ lisää. Eipä siinä voinut kieltäytyä, kun ipana seisoi vieressä onnellisena uudesta lelusta, mutta aika kusetettu fiilis jäi.

      Aikan korkea kynnys menneä Brion lelukauppaan toista kertaa.

      Poista
    3. Ja varmaan niissä 70 euroa maksavissakaan ei ollut pattereita mukana? Moni muu olisi ostanut lapselleen sellaisen kalliin lelun + patterit, ilman että olisi edes hetken miettinyt, kuinka kallista elämä on.. No, mielummin olen itsekin kitsas ja lasken pennejä kuin käyttäisin kaikki rahani (+luoton tappiin asti) ilman että edes hetken tunnen sen kirpaisevan tunteen sisälläni.

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista