lauantai 11. marraskuuta 2017

Anarkian uhoaja

"Mä olen anarkian uhoaja. Ja lapsienne tuhoaja. Mä rääyn ja heitän herjaa vaan Ja lyön nenää lattiaan." - Eppu Normaali

Anarkistisia piirteitä?


Anarkian uhoaja
Onko sinussa anarkistisia piirteitä? Itsessäni olen joskus huomannut tällaisia. Alakoulussa olin melko levoton, enkä oikein sietänyt opettajien auktoriteettia. Armeijassa törmäsin melkoiseen ristiriitaan auktoriteettien kanssa.

Työelämässä sen sijaan olen tullut hyvin toimeen esimiesteni kanssa, joskin olen ehkä se joka tuo esiin uusia ajatuksia - joskus vähän poikkitieteellisiäkin. Toisin sanoen tapanani on kyseenalaistaa "vanhoja totuuksia" ja nostaa esiin uusia näkökantoja, eikä siitä aina pidetä. Toisaalta olen pelastanut monia väärille urille ajautuneita projekteja tällä tavalla toimimalla - joskus pitää vain uskaltaa tehdä radikaalejakin suunnan muutoksia.

Anarkisti on aivan liian raju termi kuvaamaan minua, mutta muutama kavereistani on jokus viitannut luonteeseeni tuolla termillä. En ole mikään vihainen nuorimies, joka asettuu aina poikkiteloin. Jos olen erimieltä asioista saatan joskus perustellusti muuttaa näkemyksiäni. Mutta jos olen eri mieltä, eikä kukaan pysty vakuuttamaan minua olevani väärässä, saatan olla täysin järkähtämätön. Yleensä heittäydyn täysillä siihen mitä teen, tai sitten kieltäydyn jyrkästi osallistumasta lainkaan. Esimerkiksi armeijassa tällainen lähestymistapa aiheutti lievästi sanottuna haasteita.

Riippumattomuus


Aloitin pörssisijoittamisen ja taloudellisen riippumattomuuden tavoittelemisen työskennellessäni yrityksessä, jossa ei ollut kovin paljoa liikkumatilaa. Nykyisessä työssäni voin toimia varsin vapaasti ja samoin kyseistä työpaikkaa edeltäneissä työaikoissa. Luultavasti tämän työpaikan ohjatut rutiinit olivat syy myös tämän blogin perustamiseen. Aloi kaivata vapautta päättää itse asioistani ja tekemisistäni - työaikoja seuraavia pikkupomoja en oikein jaksa katsella.

Tarinoita anarkismista


Täydennyspalvelusmies


Lapinjärven Siviilipalveluskeskuksen arkistoissa on todistetusti Minigrip pussi, joka sisältää kutsun täydennyspalvelukseen. Kutsun vastaanottanut reserviläinen oli pyyhinyt sillä suomeksi sanottuna perseensä ja lähettänyt takaisin. Sen verran kohtelias hän oli ollut, että asiakirja oli laitettu kirjekuoreen Minigrip pussissa. Siviilipalveluskeskuksen henkilökunnalla oli ollut mielenkiintoinen tilanne, kun piti päättää säilyttääkö vastenmielinen asiakirja vai heittääkö se roskikseen. Lopulta asiakirja oli kuitenkin päätetty arkistoida lain edellyttämällä tavalla.

Totaalikieltäytyjä


Timo Virtala, eräs täydennyspalveluksen luennoitsijoista, kertoi tarinan totaalikieltäytyjästä, joka oli jättänyt menemättä kutsuntoihin. Hän sai kutsun seuraavana vuonna uudelleen, mutta ei ilmaantunut paikalle tälläkään kertaa.

Kolmas kutsu tuli jälleen seuraavana vuonna ja tällä kertaa poliisit olivat menneet hakemaan hänet kotoa. Tämä vietiin kutsuntapaikalle, jossa hänen eteensä laitetiin paperi. Paperissa luki, ettei hän voisi osallistua asepalvelukseen vakaumuksensa takia. Poliisit kertoivat että hänen tarvitsisi vain allekirjoittaa paperi ja koko homma olisi sillä selvä. Kaveri oli kieltäytynyt allekirjoittamasta ja sanonut "Vitut mulla mitään vakaumusta ole. Ei mulla ole mitään ihmisten tappamista vastaan. Mä olen vaan anarkisti enkä hyväksy teidän auktoriteettia."

Neljäntenä vuonna kutsu tuli vielä kerran ja virkavalta haki taas kaverin kutsuntapaikalle. Tällä kertaa hänen ei tarvinnut edes nousta autosta, vaan takapenkille tuli lääkäri, joka kirjoitti paperin, jolla hänen vapautettiin asepalveluksesta terveydellisistä syistä.

Tarina ei kuitenkaan loppunut tähän, vaan ongelmallinen kaveri oli myöhemmin käynyt pyytämässä toiselta lääkäriltä paperin, jossa hänet todettiin terveeksi ja teki tämän jälkeen valituksen. Valituksessa hän kertoi ettei kutsuntojen lääkäri edes tutkinut häntä ja että hän on todistetusti täysin terve ja palvelukseen sopiva. Tässä vaiheessa virkavalta taisi yksinkertaisesti jättää kaverin rauhaan.

Entä sitten?


Edelliset tarinat ehkä hymyilyttävät, mutta samalla mieleen nousee vääjäämättä kysymys, mikä on koko homman pointti. Mitä järkeä on asettua poikkiteiloin vain vastustamisen ilosta?

En suosittele edellämainittua toimintatapaa kenellekään - sillä tekee vain omasta elämästään vaikeaa. Ymmärrän kuitenkin hyvin miksi jotkut tähän päätyvät. Yksilön vapaus on nopeasti häviävä luonnonvara ja monet kokevat jatkuvan kontrollin, auktoriteetit ja säännöt ahdistavina. Se mikä tuo toiselle turvallisuudentunnetta, aiheuttaa toiselle pelkkää ahdistusta. Äärimmäisyyksiin meneviä ihmisiä voi olla vaikea ymmärtää, mutta heillä on tärkeä tasapainottava rooli yhteiskunnassamme. Piditpä heistä tai et, totuus on, että he puolustavat meidän vapauttamme.

ps. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa lukea myös kirjoitukseni Arndt Pekurisesta.


Jos pidit artikkelistani, jaa se kavereillesi alla olevilla painikkeilla!

Avaa ilmainen osaketili Nordnetiin

  • Tilin avaaminen ei maksa mitään.
  • Osakkeiden säilyttäminen ei maksa mitään.
  • Nordnetin pohjoismaisiin indeksirahastoihin sijoittaminen ei maksa mitään.
Lue lisää

6 kommenttia:

  1. En olekaan ennen lueskellut näitä sun ei niin suoraan sijoittamiseen yms. liittyviä juttuja. Nyt luin heti useamman :) Varsin virkistävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että virkisti! Tämän aiheen kirjoitukset ovat olleet blogissani vähemmän suosittuja :)

      Koti, uskonto ja isänmaa on juurrutettu meidän suomalaisten mieleen jo äidin maidon mukana ja harva haluaa kuulla näitä kyseenalaistettavan. Kauhistelemme aavikkolla lippuja heiluttavia "rättipäitä", mutta itse olemme aivan yhtä intohimoisia omien uskomuksiemme ja arvojemme puolesta.

      Poista
  2. Kaikilla meillä on omat uskomukset ja niiden kautta kun peilaa maailmaa niin kyllähän tämä maailma aika sairas on. Aina täytyy muistaa juuri tuo, että toiselta kantilta katsottuna me tässä sekaisin ollaan. Ite tykkään myös tuosta kyseenalaistamisesta sekä jonkin sortin anarkismista. Mieliaiheitani on mm miesten pingviinipuku :) Kuka senkin on määritellyt juhla-asusteeksi. Koomisinta tämä on kesähelteillä kun joku etiketti vaatii pitämään puvun takkia päällä. Toki kyseenalaistan myös isompia asioita kuten työpaikan rutiinit jne. Tunnistin hieman itseä tekstistäsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etiketti on hyvä aihe! Onneksi maailma muuttuu ja muodollisuudet häviää. Ihmisiä, jotka eivät noudata etikettiä pidetään juntteina. Mutta kun miettii mistä siinä on kyse - sehän on vain alistumista. Laumoissa - niin eläinten kuin ihmistenkin - muodostuu monimutkaisia valtarakenteita, joita ylläpidetään pienillä, etiketin määräämillä eleillä. Alfa-apina syö toisen suusta, koira menee sellään maahan ja ihminen vetää lippaan ja pukeutuu pikkutarkkojen ohjeiden mukaan vain osoittaakseen alistumista toisen määräysvallalle.

      Poista
  3. Itselläni on sellainen vähän ristiriitainen suhtautuminen, että mielestäni sääntöjä pitää noudattaa, mutta sitten toisaalta en oikein voi sietää, jos joku yrittää käyttää auktoriteettiä minuun (eli käskyttää). Minulle pitää perustella ja minut pitää saa vakuutettua toimintatavasta, ja "koska minä sanon niin" ei millään tasolla kelpaa.

    Olenkin tuossa 30 v paikkeilla tullut siihen tulokseen, että minusta ei ole työntekijäksi. Se ei tarkoita, että minun pitäisi olla ylin kukko tunkiolla tai olisin työelämään soveltumaton, vaan sitä, että vaikka olisin työntekijäasemassa, niin minua ei voi kohdella niin, että minua voisi käskyttää, koska sitten alan pistää vastaan (viime kädessä irtisanoutumalla). Minun kanssa pitää tehdä yhteistyötä, eikä määräillä.

    Ollaan töissä myös tehty avainhenkilöille persoonallisuustestejä, ja niiden mukaan hallitseva ominaisuuteni on hallitsevuus. Uskoisin, että se saa minut pistämään kovaakin vastaan, jos joku mielestäni tekee väärin. Jälleen kerran, se ei tarkoita, että haluaisin olla isoin pomo (itse asiassa en halua, vaan annan mielellään jonkun muun kantaa suurimman taakan), mutta jos isompi pomo on menossa mielestäni väärään suuntaan, niin sanon kyllä kantani selväksi. Se hallitsevuus tulee siten tosiasiallisen vaikuttamisen kautta ennemmin kuin muodollisen aseman hakemisen kautta.

    Kotona myös tulee kohdattua samanlaisia käyttäytymismalleja. Pääsääntöisesti olen aika joustava eikä pikkuasioilla ole minulle niin väliä, mutta aina välillä vaimoni menee sen tietyn rajan yli ja yrittää käskeä asioita, joita en aio tehdä tai noudattaa, ja silloin osoitan hallitsevan puoleni. Veikkaan, että vaimollanikin hallitsevuus olisi vahvin piirre, joten nuo tahtojen taistelut voivat olla mielenkiintoisia. Onneksi niitä tulee niin harvoin, että voin vedota siihen, että minä en paljoa vaadi, mutta tämän vaadin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvailit juuri luonteeni aika 100%. Hengenheimolaisia ollaan.

      Minullakaan ei ole hinkua isoksi pomoksi. Olin aikaisemmin suht vastuullisessa asemassa, mutta viihdyn paremmin asiantuntijana. Olen kiinnostunut enemmän asioista ja vähemmän asemasta. Samalla haluan kuitenkin että minua kuunnellaan ja haluan vaikuttaa asioihin. Armeijassa moni putkiaivo on valmis konttaamaan, ihan vaan sen takia, että joku muu konttaa hänen käskystään. Mitä järkee?

      Pohdin kuule myös tuota työntekijäroolia just nyt aika tosissani. Suuntaviivat näyttävät kohti yrittäjyyttä. Täytyykin kirjoitella näistäkin asioista kunhan ehdin...

      Poista