lauantai 24. maaliskuuta 2018

Surkean johtajan opit

Taustaa


Surkean johtajan opit
Työskentelin aikanaan, "entisessä elämässäni", liiketoimintayksikön vetäjänä. Sittemmin hakeuduin takaisin asiantuntijatyöhön. Nykyiseen työhöni kuuluu kuitenkin aika keskeisenä osana myös kehitystiimien liidaaminen, joten asiantuntijoiden johtamisesta on kertynyt vuosien varrella loppujen lopuksi aika paljon kokemusta.

En väitä olevani mitenkään hyvä johtamaan, mutta jonkin verran olen oppinut omien kokemusteni kautta. Vielä enemmän olen oppinut muilta. Yllättävää kyllä, eniten olen oppinut muiden, lähinnä omien esimiesteni tekemistä virheistä. Minulla oli kolmen vuoden ajan esimiehenä toimitusjohtaja, jonka oli suorastaan huonon johtajan stereotyyppi. Jostain syystä tulin hänen kanssaan hyvin toimeen, joten seurasin hänen toimintaansa aika läheltä. Taisinkin itseasiassa olla koko firmassa ainoa henkilö, jonka kanssa hän tuli toimeen. Tässä omia kokemuksiani huonosta johtajasta.

Tuuliviiri


Mikään sovittu ei koskaan pitänyt. Tietty joustavuus ja dynamiikka pitää toki olla, koska tilanteet vaihtelevat. Tuuliviirijohtajan mielipiteet taas vaihtelivat päivittäin hänen omien mielialojensa mukaan.

Äärilaidasta toiseen


Sen lisäksi, että mielipiteet vaihtelivat tuuliviirin tavoin, ne menivät aina äärilaidasta toiseen. Esimerkiksi kerran hän oli koko yön tutkinut talouslukuja, tullut siihen tulokseen että pitää saadat suuret säästöt aikaan ja heti aamulla hän irtisanoi toimiston vuokrasopimuksen ja alkoi etsimään halvempia toimitiloja.

Tilojen puolen vuoden irtisanomisaikana hän yritti miettiä uutta strategiaa ja päätti, että yrityksen pitää nostaa profiilia. Tämä tarkoitti sitä, että uusien toimitilojen pitääkin olla todella tyylikkäät, koska "muuten henkilökunta ei itsekään usko korkeaan profiiliimme". Hän vuokrasi tilat jotka olivat paljon aikaisempaa kalliimmat ja tilasi suunnittelijan suunnittelemaan viimeisen päälle sisustuksen - aulaan mustat nahkasohvat jne. Vanhan toimiston kalusteet hän toimitti kaatopaikalle.

Juuri ennen muuttoa hän alkoi taas murehtimaan talousasioita. Paniikissa hän perui uuden toimiston sisustamisen kokonaan. Muutimme tyhjään toimistoon jossa ei ollut kalusteita lainkaan. Sitten hän hankki jostain käytetyt toimistopöydät ja tuolit. Vanhat, jo kaatopaikalle toimitetut olivat olleet paljon parempia. Lopputuloksena oli puolet kalliimmat toimitilat, huonommat työvälineet, kolkkona tyhjyyttään kaikuva toimisto, sekä päätään pyörittelevä henkilökunta. Koko muuttofarssi oli vienyt hirvittävän määrän kaikkien aikaa ja energiaa.

Vuotta myöhemmin sankarijohtajamme päätti lopettaa kyseisen toimipisteen kokonaan. Hän oli kuitenkin tehnyt kolmen vuoden vuokrasopimuksen, joten firma joutui maksamaan lakkautetusta toimipisteestä vuokraa vielä kahden vuoden ajan. Sen aikaisemman toimitilan irtisanomisaika olisi ollut vain puoli vuotta.


Vainoharhaisuus


Kyseisellä henkilöllä oli selviä taipumuksia vainoharhaisuuteen. Hän oli saanut lukuisista työpaikoista potkut aikaisemmin ja oli jatkuvasti varma, että joku juonii jotain hänen selkänsä takana. Hänellä oli pakonomainen tarve savustaa ihmisiä ulos.

Esimerkiksi YT -neuvottelujen alkaessa, IT -tukihenkilö ei ollut näyttänyt tarpeeksi yllättyneeltä. Tämän perusteella toimitusjohtaja oli 100% varma, että kyseinen henkilö lukee hänen sähköpostejaan. Jouduin käyttämään valtavasti aikaa  erilaisiin selvityksiin, joissa koitettiin selvittää onko joku lukenut toimitusjohtajan sähköpostia. Ei ollut.

Kaksinaamaisuus


Toimitusjohtajalla oli jonkinlainen "hajoita ja hallitse" -ajatustapa. Huomasin, että ennen palavereja hän soitteli eri ihmisille ja pohjusti heille tilannetta ihan eri tavalla. Tuntui että hän pyrki tahallaan aiheuttamaan konflikteja, pohjustamalla ihmisiä uskomaan, että hän olisi jossain asiassa heidän takanaan, mutta kävi samaan aikaa toisen henkilön kanssa täysin päinvastaisia keskusteluja.

Tämä liittyi varmaan jollain tavalla edellä mainittuun vainoharhaisuuteen. Ehkä hän pelkäsi johdon kääntyvän häntä vastaan, jos johtajat tulisivat keskenään toimeen. Hän yritti muuten lakkauttaa johtoryhmänkin kokonaan, mutta hallitus ei suostunut ehdotukseen.

Yliyrittäminen


Toimitusjohtaja oli jo melkein 60 -vuotias. Hän oli epäonnistunut kaikissa aikaisemmissa työpaikoissaan (kuulin aika paljon juttuja eri lähteistä) ja hän tiesi, että tämä olisi hänen viimeinen mahdollisuutensa saada jotain aikaan. Hän toimi kuin riivattuna. Hän kertoi, että laittaa joka yö kellon herättämään kahden tunnin päästä. Jos hän nukkuu pidempään, uni muuttuu niin syväksi, ettei hän pysty jatkamaan työskentelyä. Mutta kun nukkuu kahden tunnin erissä, hän pystyy jatkamaan.

Aamuyön tunteina lähetetyt myllykirjeet olikin yleinen vitsin aihe henkilökunnan keskuudessa. Toimarilla oli taipumus alkaa stressaamaan jotain asiaa ja sitten aamuyön hämärissä hän lähetteli sähköposteja joiden sävy oli lievästi sanottuna törkeä.

Yhteenveto


Jo pelkästään toimimalla toisin kuin tässä kirjoituksessa esitelty henkilö, johtaja pärjää aika pitkälle. Sanoisin, että terve itsetunto, kyky kuunnella, looginen toimintatapa, paineensietokyky, sekä kyky saada muut ihmiset osallistumaan ovat hyvän johtajan tärkeimpiä ominaisuuksia.


Avaa ilmainen osaketili Nordnetiin

  • Tilin avaaminen ei maksa mitään.
  • Osakkeiden säilyttäminen ei maksa mitään.
  • Superrahastoihin sijoittaminen ei maksa mitään.
Lue lisää

8 kommenttia:

  1. Huhhuh, mikä tositarina. Ei tainnut kauhean hyvin pärjätä tuollaisella johtamistyyliillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei se firma oikein pärjännyt.
      Ja saikkujen määrä oli poikkeuksellisen suuri...

      Poista
  2. Hieno kuvaus!
    Kuulostaa normaalitilanteelta. Toinen tavanomainen piirre firmassa lienee ollut huono tiedonkulku. Nämä asiat kun pakkaavat korostumaan ilmapiiripuntarissa ja kehityskeskusteluissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedonkulku on tosiaan yleinen ongelma vähän joka paikassa. Tämä tosin ainoa paikka, missä se tuntui olevan johdon taholta jopa harkittua.

      Poista
  3. Kuulostaa aika painajaismaiselta työpaikalta. Itse olen tullut siihen tulokseen, että ilmapiiri on yksi tärkeimmistä asioista työpaikalla. Jos työntekijät tuntevat olonsa uhatuksi, niin ei tuloskaan tule olemaan hyvä. Onneksi nykyään yhä useampi yritys alkaa ymmärtämään sen. Tosin mitä vanhempi yrityskulttuuri, sitä todennäköisemmin normaalien työntekijöiden huolet jäävät täysin huomiotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhemmissa yrityskulttuureissa tuota "armeijajohtamista" näkee vielä. Ja sitten, jos siihen yhdistyy tj:n henkilökohtaiset pelkotilat ja vainoharhaisuus niin homma menee kyllä aika synkäksi.

      Poista
  4. Oi ja voi. Tuollaisissa pahinta on se, että käyttäytymismallin vahingollisuudesta ei saada todisteita eikä henkilölle siten pystytä pitämään ajoissa keskustelua tai saada henkilöä pois vahingoittavasta asemasta.
    Valitettavasti pienissä yhtiöissä etenkin tuollaista voi edelleen olla, vaikka uusi sukupolvi johtamiskoulutusta saaneita ekonomeja ym. on tulossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa tapahtuu myös isoissa yhtiöissä - törmäsin juuri tähän eräällä asiakkaalla (kirjoitan tästä tapauksesta myöhemmin oman kirjoituksen).

      Tämän artikkelin tapauksessa työterveys muuten nosti asian esille. Sairauslomia oli paljon ja näissä oli tietty nimi noussut esiin hälyttävän usein. No, tämä hoitui sillä, että työterveys siirrettiin toiseen yhtiöön...

      Poista