keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Paskat kirjoitukset

"Pienen pojan elämää, ei enempää ei vähempää. Tennarit vilikkuen mettään juoksee räkänokka tää. Pienen pojan elämää, ei enempää ei vähempää. Kaikkee kiva tehdä on, mikä kielletään" -Klamydia

Huonoja biisejä


Paskat kirjoitukset
Yleisesti Klamydia ei ole oikein koskaan osunut omaan makuuni. Jostain syystä Pienen pojan elämää -biisi kuitenkin kolahti. Siihen on onnistuttu kiteyttämään aika mainiolla tavalla pienen pojan maailmankuva.

Mutta miten Klamydia nyt liittyy aiheeseen? Tai mihinkään? Minäpä kerron. Kuulin joskus radiosta Klamydian haastattelun ja yksi asia jäi siitä mieleeni. Heitä harmitti kovasti Ime munaa Kemppanen -biisin saavuttama suuri suosio. Joku baarinpitäjä nimeltään Kemppainen oli jättänyt keikkapalkkiot maksamatta. Kostoksi nämä koltiot olivat tehneet kappaleen, jota itsekin inhoavat. On ilmeisen turhauttavaa, kun keikkayleisö vaatii soittamaan tätä hitiksi noussutta roskabiisiä vuodesta toiseen, vaikka portfoliossa olisi parempaakin kamaa.

Olen kuullut muiden artistien valittavan samaa. Monet kappaleet, jotka ovat merkinneet heille itselleen eniten, ja joissa he ovat kokeneet onnistuneensa, eivät ole olleet kovin suosittuja. Vastaavasti vähemmän mieluisista kappaleista saattaa tulla hittejä.

Blogikirjoituksista


Olen huomannut blogikirjoituksissa edellä mainitun ilmiön. Monet kirjoitukset, joihin olen käyttänyt paljon aikaa ja joissa olen kokenut, että minulla on oikeasti jotain sanottavaa, eivät ole keränneet sen enempää lukukertoja kuin kommenttejakaan. Sen sijaan moni nopeasti tekaistu kirjoitus, jossa ei ole ollut omasta mielestäni kovin kummoista sisältöä, onkin yllättäen herättänyt paljon ajatuksia ja kommentteja lukijoilta ja tämä näkyy myös lukukertoina.

Minulla on monia aiheita, joista haluan kirjoittaa, vaikka ne eivät aina täysin liity blogini aiheeseen (olenkin joskus sanonut, ettei tämä oikeastaan edes ole sijoitusblogi) ja jotka eivät välttämättä edes kiinnosta lukijoita. Aiheista minulla ei ole puutetta - minulla on itseasiassa nytkin 98 valmista otsikkoa, joista kirjoitan jutun kunhan ehdin.

Tavallaan sekin on ihan hienoa, että lukijat pitävät jutuista, jotka eivät ole olleet minulle niin tärkeitä. Blogi alkaa ikään kuin elämään omaa elämäänsä. Nyt alan ymmärtää, miksi sanoittajat eivät aina halua paljastaa tekstiensä taustoja. Jokainen tulkitsee ne omalla tavallaan ja kuulijan tulkinta saattaa olla paljon hienompi kuin tekstintekijän alkuperäinen ajatus tekstin takana. Joten minäkään en kerro, mitkä kirjoituksistani ovat omasta mielestäni paskoja. Nautitaan sen sijaan hetki pienen pojan elämästä.



7 kommenttia:

  1. Noususuhdanteen huomaa siitä, että näitä sijoitusblogeja tulee kuin sieniä sateella ja ns. "aito sisältö" on melko köyhää. En nyt tarkoita sinun blogiasi, mutta tuli vaan mieleen noista nopeasti tekaistuista kirjoituksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, itsekin pidän sijoitusblogivillitystä - tämä blogi mukaanluettuna - yhtenä noususuhdanteen, jopa kuplan merkkinä.

      Teen tätä blogihommaa rennolla otteella, enkä ota paineita siitä, vaikka kaikki ei aina olisi niin viimeisen päälle viimeisteltyä. Pyrin kuitenkin siihen, että joka kirjoituksessa olisi joku pointti.

      Poista
  2. Tiedän tunteen, joskaan en kirjoittajan, mutta "fanin" näkökulmasta. Rakastin ja rakastan edelleen kovasti sekä Arja Korisevan suoritusta Pocahontas-elokuvassa että Vesa Vierikon lukemia Harry Potter-äänikirjoja, mutta jotakin olennaista meni rikki, kun kuulin haastatteluissa, etteivät nämä artistit itse olleet nauttineet ko. tuotosten nauhoittamisesta. Korisevan posket olivat krampanneet ja Vierikko oli ollut kuolemassa tylsyyteen nauhoituskopissa.
    Ei kukaan fani halua sellaista kuulla rakastamastaan teoksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tuollaisia kommentteja ei kyllä suosikkiohjelmista halua kuulla.

      Vexi Salmelta kysyttiin jossain ohjelmassa mikä hänen sanoituksistaan merkkaa hänelle itselleen eniten. Hän sanoi ettei ne hänelle mitään merkkaa eikä hän edes muista vanhoja tekstejään. Riimien sovittelu on hänelle vain työtä ja tekstit unohtuvat sitä mukaa kun uutta syntyy.

      Poista
  3. Omalla kohdallani esim. tekstini AT&T:n historiasta (http://anteronloitsukirja.blogspot.com/2018/02/alexander-graham-bell-ja-at-historia.html) on sellainen, mihin käytin tuhottomasti aikaa ja vaivaa, ja lopulta tuntui, ettei se oikein ketään kiinnostanut :) Sitten kun kopypastee OP:n sivulta parhaat osingonmaksajat ja kommentoi niitä tyhjänpäiväisesti niin johan lukukertoja sataa!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...